Siirry pääsisältöön

jos sanani syön...

Sit jos mulla joskus on lapsia...
  • mä en ainakaan koskaan...
  • mun lapset ei ainakaan...

...jos sanani syön, niin mörökölli minut vieköön, ja sehän vei.

Eilen söin sanani ja seisoin jalkapallokentän laidalla ihailemassa omaa jälkikasvuani. Balettitunneilla oli selkeetä, että M:n tulevaisuus ei ole baletissa. Jalkapallokentällä oli yhtälailla nähtävissä että sen tulevaisuus saattaa hyvinkin olla jalkapalossa. Valmentaja kysyi meiltä että ihan oikeestiko se on aloittelija... Joo, ihan oikeesti. Mä näen jo tulevaisuuteni kentän laidalla ja viikonloput matseissa... inhoan pelkkää ajatustakin, edelleen ja yhtä syvästi kuin ennenkin.







Iltapäivällä me vaihdettiin korkeakulttuuriin. Kävin pikaisesti lukemassa edellisvuotisen kokemuksen pähkinänsärkijästä... nyt se tiesi mihin mennään, eikä jännittänyt. Se pysyi kyllä paikallaankin, mutta istui enimmäkseen mun sylissä. Ja supatti mun korvaan kysymyksiä ja rakkaudentunnustuksia läpi esityksen.


väliajalla me nähtiin miten lavasteet vaihdetaan, lumi lakaistaan pois ja näyttämö toimii



Vaikeuksia sille tuotti viime viikonloppuisen elokuvakokemuksen jälkeen ymmärtää, että ne on ihan oikeita ihmisiä ja ne esiintyy ihan oikeesti. Isompi asia oli yrittää selittää miksi napatanssijan napa saa näkyä, kun M on just saatu ymmärtämään että vaatteet olis hyvä pitää päällä ja paita alhaalla silloin kun ollaan ihmisten ilmoilla.

"oli ne sittenkin ihan oikeita"

esityksen jälkeen me käytiin pullakahvilla

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi8. joulukuuta 2013 klo 22.39

    Jee, jalkapallo on paras! :-) Juuri eilein seisoin 2*45 minuuttia tekonurmen laidalla katsomassa kun 14v poikani (ja joukkue, ja vastustajat) pelasivat. Pakkasta sellainen -5 ja vähän kyllä kauhulla katsoinmkun joiillakin pojilla ei ollut edes 'kalsareita' vaan pelkät shortsit. :-/ Että sellaista sitten teillekin tiedossa, tosin ehkä ei ihan niin extreme-oloissa? Kohta 9 vuotta me ollaan jo tätä harrastettu, pikkuvelikin (6v) samalla tiellä. Onnea kivan harrastuksen parissa! - LeenaK

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa11. joulukuuta 2013 klo 13.24

      Kiitos kannustuksesta LeenaK! Mä en vaan oo ihan varma onko musta tähän...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää