joskus oma sokeus on hämmentävää

eilen se avusti mua mun projektissa

Nopea kiri ennen kuin lähdetaan uhmaamaan tota järjetöntä säätä, M:n ekoihin futisharkkoihin ja myöhemmin pähkinänsärkijään. M:lla on muuten itsetunto kohdallaan näissä asioissa. Se pontevasti ilmoitti olevansa menossa opettelemaan sen jalkapallon, kun baletti on jo hanskassa...

Meillä oli eilen ihana ilta Supper Clubin joulukokkareilla L:n kanssa. Yhden ystävän kanssa ruodittiin näitä meidän erityisiä ja mä havahduin siihen, että ehkä M:n ongelma onkin joulua enemmän koulu ja se iso bussi ja uudet systeemit. Jos koulupäivän joutuu pinnistämään ja ponnistamaan ja keskittymään siihen net saa homman ja itsensä pidettyä läjässä niin mikä ihme se on että homma leviää käsiin sillä hetkellä kun se astuu ovesta sisään ja purkautuu riehumisena ja riitelynä. Hommaa ei varmasti ainakaan helpota ja ahdistusta lievitä lähestyvä loma ja matka ja tiedossa oleva muutos. Näinhän se sillä aina menee... ahdistus alkaa ennen kesälomaa ja jatkuu kesän läpi pelkona syksystä ja sit lievenee ja nyt lähestytään taas pitkää lomaa... Miten mä oon näin pönttö etten vieläkään ole tätä tajunnut.

tänään se oli toteuttanut kolmikon toiveen ja tuonut niille candy caneja... ainakin tarpeeksi...