perjantai 3. tammikuuta 2014

arkipäivän enkeleitä - pieniä hyviä tekoja

Kauppakeskuksen hälinässä seuraan miten vanhempi mies nostaa lapsen pudonneen kaulaliinan takaisin tuolin selkänojalle, ilman että lapsi tai sen vanhempi edes huomaavat. Mies huomaa että mä seurasin tapahtumaa ja hymyilee. Hymyilen takaisin.

Jonkun tuntemattoman lapsen joulupaketti maailmalta ilmestyy meidän postilaatikkoon. Syötän kuplapussissa olevan osoitteen hakukoneeseen ja vien paketin oikealle omistajalleen. Nainen joka avaa oven on hämmästynyt, ilahtunut ja kiitollinen.

Kesällä unohdin puhelimeni auton lavan reunalle ja lähdin iloisesti ajamaan kotiin uimarannalta kotiin. Puolivälissä matkaa kaipasin puhelinta, tajusin tapahtuneen ja lähdin ajamaan takaisin. Puhelimella taitaa olla ikää viikonpäivät, hieno ja haluttu – uusi Lumia 920. Ajan uimarannan kiemuraista tietä ikkuna auki, kävelyvauhtia, toivoen näkeväni keltaisen luurini jossakin puskassa kun kaksi vastaan kävelevää teiniä kysyy etsinkö puhelintani, he olivat juuri lähettämässä tekstareita kontakteille, jotta saisivat palautettua luurin oikealle omistajalleen.

Olen kahviketjunn autokaistalla ja odotan vuoroani kassalle. Kassa ojentaa mulle kahvin ja sanoo että edellä ajava on jo maksanut sen. Olen niin häkeltynyt etten edes ymmärrä antaa hyvän kiertää... otan kahvin ja hymyilen.


Random acts of kindness – niitä on kaikkialla, kaiken aikaa... ei olis tarvinnut. Olis voinut tehdä toisinkin tai jättää kokonaan tekemättä. Palkaksi sait jonkun tuntemattoman ihmisen iloisen mielen, toisinaan et edes sitä. 

Koira ja blogi



1 kommentti:

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.