Siirry pääsisältöön

sekava viikko

Sekava viikko alkaa ja päättyy sekavasti. Niin sekavasti etten tästäkään päivästä osaa oikeastaan sanoa mitään... muuta kuin et se on ollut sekava. Siihen tai siitä ei saa otetta.

Ysiltä M:lla oli psykologi, ekaa kertaa moneen viikkoon...

Ne oli jutelleet tästä viikosta ja siitä, miten vaikeana M oli kokenut paluun arkeen ja kouluun. Mä röyhistän rintaani vanhempana kun psykologi sanoo ettei hänellä ole kikkakolmosia, vinkkejä tai mitään muutakaan – me vanhemmat toimitaan ja suhtaudutaan, kuten kirjoissa neuvotaan.

Psykologilta me ajetaan Klinikalle päivittämään meidän vakuutustiedot – taas kerran. Samalla jätän klinikalle sen kirjan Iloista varten. Klinikan respa on kolmas henkilö joka sanoo et M on venähtänyt pituutta. Sanon että tiedän, ja että myös luottokortti ja Gap ovat tietoisia asiasta... lapsen vaatekaapin sisältö tuli uusittua eilen.


neidin uudet releet

Matka jatkuu ruokakauppaan ja sieltä K:n koululle. Vaihdan muutaman sanan K:n erityisopen kanssa, sovitaan että laitan sähköpostin koulun toimintaterapeutille. Illalla me ollaan jo sähköpostitse sovittu koulun toimintaterapeutin kanssa et se ottaa yhteyttä K:n yksityiseen toimintaterapeuttiin ja he miettii tilannetta yhdessä. Tulostan ja allekirjoitan lomakkeen joka sallii tänän tietojenvaihdon ja lykkään sen pojan reppuun.

Kotona lukaisen pari blogia, ystävä... siis oikeasti ystävä, ei nettivirtuaaliystävätuttava kertoo saaneensa autisminkirjondiagnoosin, nelikymppisenä naisena, kahden laaja-alaisen kehityshäiriön omaavan lapsen vanhempana. Kiinnostun ja kysyn lisää. Iltapäivästä olen tehnyt testin netissä, ostanut e-kirjan amazonista ja kertonut L:lle että mä haluan jossakin vaiheessa puhua sen lääkärin kanssa... Mitä se sit muuttais? Ei mitään. Korkeintaan auttais mua itseäni ymmärtämään itseäni, mun tapoja toimia. Sitä minkälainen mä olen ja miksi teen ja toimin niin kuin teen ja toimin.  Pisteitä siitä testistä tuli 36, keskiarvo ihan normityypille oli 16.4...



Ajan M:n kouluun ja jään samalla luokkaan avustajaksi. Tutkimusten mukaan lapset joiden vanhemmat tekevät vapaaehtoistyötä koulussa saavat parempia arvosanoja ja menestyvät muutenkin koulussa paremmin. Koulusihteeri tervehtii mua jo etunimellä... Onko reilua? Ei. Kuitenkin se on totuus ja näinpä minäkin vietän tunnin perjantaistani M:n luokassa avustaen lukemisessa. Keskiviikkona meille tulee lauma äitejä ja me suunnitellaan Ystävänpäiväbileitä M:n luokalle.


Kotona me rakennetaan poikien kanssa uus junarata, ihastellaan kevään – no talven – ekaa krookusta ja kävellään M:aa vastaan koulubussille. Kevät näyttää meille kasvonsa – edes yhden päivän ajan – on liki viisitoista astetta lämmintä ja, aurinko tuntuu ihanalle... me jäädään puistoon leikkimään ja nautiskelemaan. Vihdoinkin on perjantai, ensi viikko olkoon helpompi ja yllätyksettömämpi.

yleensä krookukset kukkii tammikuun vikalla viikolla, niin tänäkin vuonna




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 2)

Kolmen päivän retkellä me kierrettiin neljä koulua. Kouluista kaksi on julkisia yliopistoja ja kaksi yksityisiä. Kouluista yksi oli pieni, kaksi keskikokoista ja yksi suuri. Tämän kuun loppupuolella edessä on vielä retki tytön ykkösyliopistoon ja sen pienempään sisarukseen. Alun perin oli ajatus vierailla vielä osavaltion pohjoisosan julkisessa yliopistossa, mutta kesän retkellä löytyi parempia vaihtoehtoja.  Kouluvierailuilla tutustutaan koulun lisäksi myös paikkakuntaan, jolla koulu sijaitsee. Onhan silläkin väliä minkälaisessa ympäristössä kampus sijaitsee ja onko siellä mitään tekemistä koulun ulkopuolella. Näistä meidän kouluista Tättiksen ykkös- ja kakkosvaihtoehdot sijaitsevat Seattlen alueella. Nämä vaihtoehdot antaisivat tytön asua kotona ja säästää siten asumiskuluissa ja kun työpaikkakin on jo olemassa, olisi kaikin puolin helppoa pysyä täällä kotinurkilla. Yksi kouluista on osavaltion toiseksi suurimmassa kaupungissa, kaksi pikkukaupungeissa ja yksi paikassa, jossa ei o...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...