Sekava viikko
alkaa ja päättyy sekavasti. Niin sekavasti etten tästäkään päivästä osaa
oikeastaan sanoa mitään... muuta kuin et se on ollut sekava. Siihen tai siitä ei saa otetta.
Ysiltä M:lla oli
psykologi, ekaa kertaa moneen viikkoon...
Ne oli jutelleet tästä viikosta ja siitä, miten vaikeana M oli kokenut paluun
arkeen ja kouluun. Mä röyhistän rintaani vanhempana kun psykologi sanoo ettei
hänellä ole kikkakolmosia, vinkkejä tai mitään muutakaan – me vanhemmat
toimitaan ja suhtaudutaan, kuten kirjoissa neuvotaan.
Psykologilta me
ajetaan Klinikalle päivittämään meidän vakuutustiedot – taas kerran. Samalla
jätän klinikalle sen kirjan Iloista varten. Klinikan respa on kolmas henkilö
joka sanoo et M on venähtänyt pituutta. Sanon että tiedän, ja että myös
luottokortti ja Gap ovat tietoisia asiasta... lapsen vaatekaapin sisältö tuli
uusittua eilen.
neidin uudet releet |
Matka jatkuu
ruokakauppaan ja sieltä K:n koululle. Vaihdan muutaman sanan K:n erityisopen
kanssa, sovitaan että laitan sähköpostin koulun toimintaterapeutille. Illalla
me ollaan jo sähköpostitse sovittu koulun toimintaterapeutin kanssa et se ottaa
yhteyttä K:n yksityiseen toimintaterapeuttiin ja he miettii tilannetta yhdessä.
Tulostan ja allekirjoitan lomakkeen joka sallii tänän tietojenvaihdon ja
lykkään sen pojan reppuun.
Kotona lukaisen pari blogia, ystävä... siis oikeasti ystävä, ei nettivirtuaaliystävätuttava kertoo saaneensa autisminkirjondiagnoosin, nelikymppisenä naisena, kahden laaja-alaisen kehityshäiriön omaavan lapsen vanhempana. Kiinnostun ja kysyn lisää. Iltapäivästä olen tehnyt testin netissä, ostanut e-kirjan amazonista ja kertonut L:lle että mä haluan jossakin vaiheessa puhua sen lääkärin kanssa... Mitä se sit muuttais? Ei mitään. Korkeintaan auttais mua itseäni ymmärtämään itseäni, mun tapoja toimia. Sitä minkälainen mä olen ja miksi teen ja toimin niin kuin teen ja toimin. Pisteitä siitä testistä tuli 36, keskiarvo ihan normityypille oli 16.4...
Ajan M:n kouluun
ja jään samalla luokkaan avustajaksi. Tutkimusten mukaan lapset joiden
vanhemmat tekevät vapaaehtoistyötä koulussa saavat parempia arvosanoja ja
menestyvät muutenkin koulussa paremmin. Koulusihteeri tervehtii mua jo
etunimellä... Onko reilua? Ei. Kuitenkin se on totuus ja näinpä minäkin vietän
tunnin perjantaistani M:n luokassa avustaen lukemisessa. Keskiviikkona meille
tulee lauma äitejä ja me suunnitellaan Ystävänpäiväbileitä M:n luokalle.
Kotona me
rakennetaan poikien kanssa uus junarata, ihastellaan kevään – no talven – ekaa krookusta
ja kävellään M:aa vastaan koulubussille. Kevät näyttää meille kasvonsa – edes yhden
päivän ajan – on liki viisitoista astetta lämmintä ja, aurinko tuntuu
ihanalle... me jäädään puistoon leikkimään ja nautiskelemaan. Vihdoinkin on
perjantai, ensi viikko olkoon helpompi ja yllätyksettömämpi.
yleensä krookukset kukkii tammikuun vikalla viikolla, niin tänäkin vuonna |
Kommentit
Lähetä kommentti