maanantai 13. tammikuuta 2014

kahdeksansataa kilsaa karibialle

Jos M:lta kysytään oliks se hyvä idea se vastaa jotakin suuntaan; ”Mähän sanoin jo ennen kuin lähdettiin tää on TOSI huono idea ja te ette uskoneet...” Osa musta on näin jälkikäteen taipuvainen allekirjoittamaan tyttäreni mielipiteen, se toinen osa on tyytyväinen että mentiin. Aika paljon saa kuitenkin kulua aikaa ennen kuin olen valmis toistamaan eilisen urheilusuorituksen, kymmenen vuotta? Ehkä kaksikymmentä? Olen taipuvainen uskomaan et jos ensi kertaa nyt ylipäätään koskaan tulee, menen laivalla tai lentokoneella. Uskoisin että muut perheenjäsenet yhtyvät mielipiteeseen.

Me lähdettiin matkaan aamuysiltä ja palattiin ennen yhtätoista illalla. Matkan Miamista Naplesiin M itki ja kiukkusi että haluaa kotiin ja sänkyyn – NYT HETI! O nukahti vähän ennen kuin päästiin ulops Miamista ja K vähän sen jälkeen. Autossa tuli eilen istuttua yhdeksän tuntia ja rapiat päälle. Oon rehellisesti sit5ä mieltä että kolmikko ylitti itsensä – jälleen kerran.


Tulipahan kuitenkin vietettyä päivä Karibialla ja yhden asian voi taas yliviivata omalta ”bucket listiltä”... Key West - done.

ekat parisataa kilsaa oli tätä

tauon paikka Miamissa



vihdoinkin meri...


onks tää nyt jo "niitä" siltoja....?

...tai tää?



tää?

matka etenee hitaasti, liian hitaasti



enää vähän reilut sata kilsaa...





vihdoinkin me tullaan "sille" sillalle

vieressä kulkee vanha rautatiesilta








vihdoinkin Key West!!!!! Ja täältä pitää vielä ajaa poiskin...

kukkoja oli kaikkialla.... siis aikuisten oikeesti - kaikkialla




mä oon koko matkan halunnut hyvän kuvan pelikaanista

M menee liian lähelle ja saa kivuliaan sudelman pelikaanilta



nähty! koettu!


nähty! koettu! siellä se kirjoitteli....






elämäni eka PinaColada

M tilaa Virgin Margaritan

kaupunki on täynnä ihania taloja 

...ja skoottereita


ja sit lähdetään hämärtyvässä illassa takaisin

pissatauko






6 kommenttia:

  1. Olen kerran tehnyt päivämatkan Miamista juuti Key Westiin. Lähtö klo 5. Perille päästyä hyppäsimme katamaraanipurjeveneen kyytiin. Ensin moottorilla kapeita kaislikkoreittejä ja sitten purjehdusta aavalle merelle - kunnes landasimme ankkuriin ja snorklailemaan ja sulkeltamaan korallimatalikolle. OUTSTANDING! Paluu auringonlaskun edistymistä seuraten kohti lähtösatamaa. Huikea kokemus. Paluumatka autossa torkkuen ja hotellille puolilta öin. Hieno ikimuistoinen reissu. En ole kokenut tarvetta toistaa sitä, sillä pitkä päivä siitä tuli - kenties kerran elämässä, mutta sen arvoista!

    VastaaPoista
  2. Toki - tilanteeni ihan toinen kuin teillä. Olin yksin ja olen purjehtinut lapsesta saakka sekä sulkeltanut nuoresta. Minulle tämä reissu oli elinsiirtokongressin yhteyteen järkätty vapaaehtoinen kokopäivämatka. Hieno sellainen! Tosin paluumatkalla tuuli yltyi ja oli optio, ettei kovalla aallokolla päästäkään kaikkien siltojen yli ajamaan, mutta onneksi se ei realisoitunut ja pääsimme turvallisesti hotellille aikataulun mukaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa unelmien reissulta! Me katseltiin siellä niitä mainoksia ja haaveiltiin :)

      Poista
  3. Kuulostaa kivalta reissulta vaikka olikin varmasti ajamisen vuoksi aika raskas päivä.

    VastaaPoista
  4. Aika hurjia olette. Mäkin olin kerran työmatkalla Fort Lauderadalessa, josta ajeltiin kollegoiden ja muutaman asiakkaan kanssa Key Westiin. Me oltiin siellä yötä ja olisin kyllä jäänyt mieluiten vaikka toiseksikin yöksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan se joo aikamoinen matka, ja sit vielä kun ollaan täällä toisella rannalla - Meksikonlahdella - saatiin ajaa vielä kahdesti osavaltion poikkikin ;)

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.