Ystävän lapsi nukkui
pois varhain tänä aamuna. Pieni poika, synnyttyään aivan liian aikaisin
raskausviikolla 18+2 – odotettu neljäs lapsi. Aika parantaa ne sanoo...
parantaahan se, mutta arpi siitä jää. Sellainen joka on usein pitkään vereslihalla ja paranee huonosti. Sehän oli vaan myöhäinen keskenmeno ne
sanoo... rakas ja odotettu silti. Lapsen mukana kuoli ajatukset ja unelmat tulevaisuudesta. Teillähän on jo kolme ne sanoo... se vaan ei poista surua menetetystä lapsesta, haaveista ja toiveista.
Laitan viestin, C
tietää meidän tarinan, se tietää että meilläkin on neljäs lapsi – T. Lupaan
kuunnella sitten kun on sen aika. Lupaan että aika helpottaa surua, tekee siitä
kevyemmin mukana kannettavaa. Surun syvyyksissä maailma on musta ja valoa
mahdotonta nähdä, vuosien saatossa ei ehkä edelleenkään ymmärrä miksi mutta
näkee kuitenkin syyt ja seuraukset, oman kasvun ja sen että myös surusta kasvoi
voimavara ja jotain hyvääkin.
Tänään ajattelen
sinua C, tänään ajatukseni kulkevat teidän perheen rinnalla, tänään toivon
teille voimaa ja valoa...
Kommentit
Lähetä kommentti