keskiviikko 15. tammikuuta 2014

aika parantaa...?

Ystävän lapsi nukkui pois varhain tänä aamuna. Pieni poika, synnyttyään aivan liian aikaisin raskausviikolla 18+2 – odotettu neljäs lapsi. Aika parantaa ne sanoo... parantaahan se, mutta arpi siitä jää. Sellainen joka on usein pitkään vereslihalla ja paranee huonosti. Sehän oli vaan myöhäinen keskenmeno ne sanoo... rakas ja odotettu silti. Lapsen mukana kuoli ajatukset ja unelmat tulevaisuudesta. Teillähän on jo kolme ne sanoo... se vaan ei poista surua menetetystä lapsesta, haaveista ja toiveista.

Laitan viestin, C tietää meidän tarinan, se tietää että meilläkin on neljäs lapsi – T. Lupaan kuunnella sitten kun on sen aika. Lupaan että aika helpottaa surua, tekee siitä kevyemmin mukana kannettavaa. Surun syvyyksissä maailma on musta ja valoa mahdotonta nähdä, vuosien saatossa ei ehkä edelleenkään ymmärrä miksi mutta näkee kuitenkin syyt ja seuraukset, oman kasvun ja sen että myös surusta kasvoi voimavara ja jotain hyvääkin.


Tänään ajattelen sinua C, tänään ajatukseni kulkevat teidän perheen rinnalla, tänään toivon teille voimaa ja valoa...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.