Siirry pääsisältöön

aamulla muitten nukkuessa

Kello on kahdeksan aamulla ja muut nukkuu. Me istutaan K:n kanssa tässä sohvalla. K katsoo telkkaria, minä kirjoitan ja ikkunan takana pelikaani suorittaa aamupuhteitaan. Unenpöppöröinen O tassuttelee valtaisaan olohuoneeseen ja kiipeää sohvalle meidän viereen.

Talo on valtava. K käy pissalla ja sanoo että täällä on vessoja joka paikassa. Meillä kotona niitä on kolme, täällä viisi... pissalle ei tosiaan oo koskaan kovin pitkä matka. Olohuoneen sohvaan mahtuu kahdeksan aikuista, lisäksi on kaksi nojatuolia. Mulla on kaikki kamat hukassa – tilaa on liikaa. Keittiössä kulkee kotieläinten polku, en osaa sanoa onks ne muurahaisia... ne on liian pieniä, niitä on riittävästi, yhdessä kylpyhuoneessa on jotain toisenlaisia örkkejä, pieniä nekin eikä kovin vaarallisen oloisia onneksi. Oon taas onnellinen siitä et me ollaan kiltisti maksettu tuholaistorjunnasta – kuuden viikon välein.


eka portti alueelle


toka portti

talo ja meidän vuokra-auto

Eilen keskilännen paukkupakkaset valuivat tänne etelään eikä ilma ollut juuri sen kummempi kuin meillä kotonakaan, kymmenisen astetta, pilvistä ja välillä ripsaus vettä. Edelleen on pilvistä, mutta tänään pitäis olla lämpimämpää. Lauma se ei onneksi haittaa... lämmitetty uima-allas toimii myös viileämpänä päivänä ja uima-allas riittää pitkälle.





On ihanaa katsoa laumaa isovanhempiensa kanssa. Kaikki kolme on ottaneet uudet ihmiset omikseen kysymyksittä, tai no... M:lla nyt on omat kysymyksensä, mutta isovanhemmat on ihania. M kysyy; ”Ollaanko me oikeesti samaa perhettä?” – Joo. ”Kauanko te ootte täällä?” – Kaks viikkoa. ”Niin mekin.” M sanoo; ”Isoisä, I love you!” Isoisä on sulaa vahaa... M miettii ja pohtii osittaista kielimuuria ja kertoo kuinka hän kaksivuotiaana puhui vaan suomea ja sitten unohti miten sitä puhutaan ja puhuu nyt englantia... niinhän se meni, puhui – vähän – lopetti puhumisen ja lopulta kovan työn tuloksena löysi väylän kommunikoida, englanniksi. Nyt täällä se opettelee suomea ja opettaa famolleen englantia... aika tasoissa ne on, puolin ja toisin.


Kunhan muut herää aloitetaan päivä... pannareita, munia, mansikoita. L vetäytyy toimistoon palavereihinsa ja me muut hypätään sinne uima-altaaseen. Iltapäivällä voitais ajaa vaikka puistoon, tai rannalle.





ajelulla




Kommentit

  1. Olen kovin kiinnistunut Naples alueesta - itsekkäästi. Olen kuullut kehuja, en ylistystä ja ensi marraskuuta silmällä pitäen intona odotan kommenttia.
    Have fun! Ja ihan hyperiä, että miehesi vanhemmat vaikuttavat!

    VastaaPoista
  2. Mukavaa lomaa. Kivan näköinen talo teillä siellä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi