Siirry pääsisältöön

pitkä oli matka ja kuoppainen tie

uudella yrityksellä... ei aamun, vaan illan pimeässä

parkkiin - taas


lähtöselvitys

vähän rentoutusta

Add caption


leikkipaikalla

tässä vaiheessa vasta vajaan tunnin myöhässä


vihdoinkin koneessa


uupunut matkustaja auringon noustessa Miamissa, Seattlessa kello on aamuneljä

eikö me olla ikinä siellä Floridassa?

Molemmat jannut simahti koneessa jo ennen kuin päästiin edes ilmaan. M nukahti vasta pahimman ahdistuksen laannuttua, mutta nukahti onneksi kuitenkin.

Tästä matka jatkui ensin reippaalla aamulenkillä matkatavarahihnalle, sieltä jatkoreippailulla juna-asemalle, matkalla autovuokraamoon ja lopulta parin tunnin ajomatkalla kohteeseen... Kaikki kolme simahti autoon L:n ajaessa ja mun laskiessa alligaattoreita tienlaidalla.

Pojat nukkui ennätysmäiset 14 tunnin yöunet, M 15 tuntia... 





Tunnisteet:

Kommentit

  1. Jutta7. tammikuuta 2014 klo 9.48

    Everglades on hyvä visiittikohde! Toki alligaattoreita voi bongata tuhkatiheään muualtakin. Hyvää LOMAA - you made it!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa7. tammikuuta 2014 klo 9.54

      Evergladesiin on meiltä vähän turhan pitkä matka kun ollaan täällä Meksikonlahdella, mutta toki ollaan menossa luonnonpuistoon katsomaan krokoja lähempää :)

      Poista
  2. Anonyymi7. tammikuuta 2014 klo 10.58

    Ihanaa lomaa, nauttikaa! t.Pauliina

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...
25 kommenttia
Lue lisää