Siirry pääsisältöön

rahaa se vaan on

Ei mennyt kuin Strömsössä tämäkään päivä. Olis voinut mennä, vaan elämä on täynnä pieniä ylläreitä, joskus vähän suurempiakin. Tän päivän ylläri oli mun pahaa aavistamaton luottokortin ojennus tiskin ylitse Klinikalla, se hetki kun olin ajatellut maksavani 3x$30=$90 ja yllättäin loppusumma olikin $360 saatelauseella; ”Terapia on rajoitettu 25 käyntikertaan vuodessa”. Vaivoin sain nieltyä sen paniikinomaisen; ”Mitä v......a!!!!!” ja hymyillen kuittasin ostokseni, kävelin ulos ja soitin L:lle. Siitä alkoi päivän kestänyt kujanjuoksu, soita-maksa-väännä-käännä-peruuta-selitä-kilpailuta ja loppupeleissä oltiin takaisin pisteessä A – muutaman tunnin, aika monen hikipisaran ja ärräpään jälkeen. Kirjoitin L:n entiselle työnantajalle shekin, puolelletoista tonnille.

näissä liikennevaloissa on tullut seistyä aika monta sataa kertaa matkalla klinikalle

klinikalla taas

koko rahalla terapiaa

Siinä sivussa takaraivossa kolkutteli K:n toimintaterapeutin sanat... K oli neljässä viikossa resetoinut itsensä ja poistanut lihasmuististaan kaiken mitä sinne oli saatu. Apraksia? Dyspraksia? Joka tapauksessa jannu ei enää osaa sen kummemin heittää kuin ottaa kiinni palloa, saati polkea polkupyörää. Työ alkaa alusta ja me vanhemmat mietitään mistä me löydetään se spesialisti joka osaa sitä auttaa.

Aamupäivästä mulla oli siis käsissäni yhdistelmä jossa vakuutus ei maksa ja lapsi tarvitsee kipeästi apua... Iltapäivään mennessä meillä ”onneksi” oli näistä kahdesta jäljellä enää se lapsi joka tarvitsee kipeästi apua, olkoonkin että se vakuutus joka maksaa on itsessään tyyristä lystiä ja ennen kuin sekään vakuutus maksaa yhtään mitään pitää meidän maksaa itse sievoinen summa.

Loppupäivää väritti M:n raivari kun ilman ennakkosopimusta kävin hakemassa sen koulusta. Kävin koska oli pakko lähteä hoitamaan ne asiat jotka jäi aamulla vakuutuskaaoksessa hoitamatta. Ekaa kertaa M:n ope näki neidistä tämän puolen... joustamattoman, muutoksiin sopeutumattoman, sen joka suuttuu silmittömästi nähdessään mut koulun oven takana. Sen jonku joutuu kantamaan autoon kirkuvana. Sen joka ei tahdo, ei halua... Siinä koulunpihalta startatessani syttyi auton bensavalo - 22 mailia jäljellä - ja näinpä sain vielä käydä tankkaamassakin. Sairaalaan palauttelemaan papereita, bensa-asemalle, eläinlääkäriin ostamaan koiranruokaa.

taas täällä

114 litraa bensaa

koiranruokaa

Autossa lupasin raivoavalle M:lle ja sen kahdelle veljelle että huomenna olisi taas parempi päivä – ihan meille kaikille... Kotona me paketoitiin M:n verille revitty peukalo ja mietittiin mitä muuta voisi tehdä kun oikein kiukuttaa tai hermostuttaa...

kipeä, kipeä revitty peukalo

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Paula - Gone with the Gastons23. tammikuuta 2014 klo 9.43

    Tuo vakuutusviidakko kuulostaa niin tutulle... huoh! Todellakin siis sympatiat sun puolella eli tsemppiä! Ja tsemppiä näihin muihinkin koitoksiin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää