Siirry pääsisältöön

torstai on toivoa täynnä

M:lla on vaikeuksia palata arkeen. Siinä missä mä jotenkin sisäisesti oletin että lomalle jääminen ja lomailu olis hankalaa ja paluu normaaliin menis sujuvasti solahtaen, kävinkin just tasan päinvastoin.

Viimeyönä se pissas sänkyyn – TAAS. Siis lapsi joka ei ole ollut yökastelija, muuten kuin kovassa kuumeessa, opittuaan kuivaksi hippasen päälle kolmevuotiaana. Koko päivän se on ollut ”on the edge” ei nyt varsinaisesti huonotuulinen tai kiukkuinen, mutta sen kanssa on saanut tasapainoilla kuin nuorallatanssija että se kykenee pitämään itsensä kasassa... eilen se vetäs ne itkupotkuraivarit kun mä olin sitä vastassa koulussa ja tänään se itki astuessaan ulos koulubussista, itki koska joku oli etuillut bussista poistuttaessa.  Kotiin päästyään se siroitteli tavaransa pitkin ja poikin kuin pyryharakka, ja lopulta mätti kumpaakin veljeään turpaan. Hetken taas mietin pitääkö lääkitystä taas nostaa... onneksi psykiatri saa tehdä päätöksen kahden viikon päästä, omatoimisesti en halua säätää kun jotenkin uskon että tilanne toivottavasti taas tasaantuu parissa viikossa.

Aamun kirjoittelin koulukyytien ja kahvitteluiden lomassa sähköposteja erilaisille opettajille, metsästin M:lle silmälääkäriä (jäi vaiheeseen). O:ta hakiessa opettaja halus jutella ja kertoi olevansa vähän huolissaan siitä ettei O oikein jaksa keskittyä. Kivaa... yks lisää? Just tässä välissä olen aika halukas toteamaan että se on alle nelivuotias poika joka leikkii mieluummin kuin opettelee kirjaimia tai askartelee. Palataan tähän asiaan joskus tuonnempana.


Torstai kuitenkin on toivoa täynnä ja päivän perusvire peittos kuus-nolla alkuviikon. Me kahviteltiin Kummitäti T:n ja myöhemmin Taideopen kanssa. Tehtiin urasuunnitelmia ja juoruttiin. Käytiin poikien kanssa Gapin alessa ostamalla siskoparalle uudet vaatteet kun aamulla jouduin toteamaan et sillä on tasan kahdet housut ja kolme paitaa... kaikki muu on liian lyhyttä. Tammikuu on hyvää aikaa shoppailla ja autoon me palattiin kahden muovikassin kanssa, satasen köyhempinä mutta mukana; pojille uudet farkut, mulle farkut, mulle paita, M:lle kolme pitkähihaista paitaa, farkut, hame, legginsit... L kävi tahollaan shoppailemassa tajuttuaan että meillä on oikeus uusiin puhelimiin palveluntarjoajan kautta ja mulla on nyt tossa pöydällä uusi Nokia 1020, 41 megapikselin kameralla (oottakaa vaan...) ja konttoristilla itsellään Nokia 1520 phablet, käytännössä for free.

tammikuisen kylmä ja sumuinen aamu

O odottaa että se pääsee luokkaan

Kummitäti T M:n kuvaamana

minä M:n kuvaamana, otos 1

minä ajamassa autoa... M:n otos 2

puoliltapäivin aurinko on polttanut sumun pois

pisnismiehet puhuu banaaniin kaupan pihalla
...ja sit me äänestettiin meidän lapsille omaa koulua ja uutta yläastetta



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 2)

Kolmen päivän retkellä me kierrettiin neljä koulua. Kouluista kaksi on julkisia yliopistoja ja kaksi yksityisiä. Kouluista yksi oli pieni, kaksi keskikokoista ja yksi suuri. Tämän kuun loppupuolella edessä on vielä retki tytön ykkösyliopistoon ja sen pienempään sisarukseen. Alun perin oli ajatus vierailla vielä osavaltion pohjoisosan julkisessa yliopistossa, mutta kesän retkellä löytyi parempia vaihtoehtoja.  Kouluvierailuilla tutustutaan koulun lisäksi myös paikkakuntaan, jolla koulu sijaitsee. Onhan silläkin väliä minkälaisessa ympäristössä kampus sijaitsee ja onko siellä mitään tekemistä koulun ulkopuolella. Näistä meidän kouluista Tättiksen ykkös- ja kakkosvaihtoehdot sijaitsevat Seattlen alueella. Nämä vaihtoehdot antaisivat tytön asua kotona ja säästää siten asumiskuluissa ja kun työpaikkakin on jo olemassa, olisi kaikin puolin helppoa pysyä täällä kotinurkilla. Yksi kouluista on osavaltion toiseksi suurimmassa kaupungissa, kaksi pikkukaupungeissa ja yksi paikassa, jossa ei o...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää