as good as it gets

Aika aikaansa… en muista että paluu arkeen olis koskaan ollut niin tervetullut kuin tänään. Koulubussiin, kouluun, koulubussista, koulusta, kouluun...

Aamupäivän mietin miksi ihmeessä tulen aina tunkeneeksi lusikkani kaikensortin soppiin ja siinä sivussa väsäsin ansioluettelonrunkoa ja luin vähän Johanneksen evankeliumiakin... vastaan saamaani haasteeseen ja luen – kyllä – raamattua. Johanneksesta kuulemma kannattaa aloittaa ja edetä Luukkaan evankeliumiin. En osaa sanoa. Appi kysyi olenko lukenut raamatun, vastasin että olen lukenut raamattua mutta en raamattua – siis kokonaan.

M makasi auringossa sohvalla... peiton alla, aurinkolasit päässään ja muistutti mua kovasti Isoäidistään – niin kuin niin kovin monta kertaa aiemminkin. Välillä se kävi tekemässä läksyjään ja palasi sitten taas sohvalle. Koulusta se toi mukanaan nivaskan palkintoja ja kunniakirjoja. Tuntuu hullulta että jo viisivuotiaana voi olla ”honor student” – erityisen ansioitunut oppilas. Äitinä, ja ikioman autistini äitinä olen tietysti pakahtua ylpeydestä... siitä että minun erityiseni on erityisen ansioitunut akateemisesti. Se mitä järkeä on pistää viisivuotiaat paremmusjärjestykseen... siitä en osaa sanoa mitään, tai eihän siinä ole mitään järkeä. Otan jokaisen plakaatin kuitenkin vastaan ylpeydellä. Kahdessa tunnissa se on tehnyt jokaikisen kotiin lähetetyn tehtävän, kahden viikon ajalta. Viimeiseksi se lukee mun kanssa, tai oikeastaan mulle kolme kirjaa... sekin oli kotitehtävä. Mä alan uskomaan että ylisuorittaminen on geneettistä, ei opittua.

K sen sijaan kertoo mulle ettei kouluun saa tulla housuissa joissa on vyö. Joskus syksyllä se sanoi että ope oli sanonut ettei ”skinny jeans” ole kouluvaate... missä sen sitten pitää sinne mennä? Yöpaidassako? Farkut ja sammarit on näköjään ruletettu pois laskuista. Eniten mua korpeaa se että saan viestin lapsen kautta. Jos lapsen vaatetuksen kanssa on ongelma, on syytä ottaa yhteyttä allekirjoittaneeseen eikä ruotia asiaa lapselle – kolmevuotiaalle. Toiseksi.... K on erityisoppilaan statuksella erityislapsille suunnatussa, erityisessä opinahjossa. Moni K:n luokkatovereista on edelleenkin vaipassa, K käy kuitenkin itsenäisesti vessassa, eikä koko kouluvuoden aikana ole käynyt yhtään vahinkoa. On opettajatiimin laiskuutta nipottaa siitä että ne joutuu auttamaan mun kolmevuotiasta vyön tai housujen napin kanssa.

O:n koulussa taas... täytin ilmoittautumisen seuraavalle kouluvuodelle, neljä päivää viikossa pre-K –luokalle ja kirjoitin shekin. Kysyin rehtorilta vieläkö luokalle mahtuu... ilmoittautuminen kun on ollut käynnissä jo kaksi viikkoa. Vastaus oli että kyllä meidän lapsille aina löytyy tilaa.

Ihanaa arkea!