Siirry pääsisältöön

kuva per tunti - tammikuu 2014

Ai kuva per tunti... no ei ihan onnistunut... meni päälle neljänkymmenen... Kertokaahan mielipiteitä, jatketaanko näin? Yritetäänkö supistaa siihen yhteen per tunti, vai palataanko takaisin vanhaan kuvakertomukseen?

Miltä se vuoden eka päivä sitten näytti meidän perheessä? Koska herättiin? Mitä tehtiin? Sunnuntaihan se käytännössä oli ja kotona lojuttiin... ei menty mihinkään, eikä kauheesti tehty mitään.

Aamulla nukuttiin pikään vaikkei yksikään meistä ollut hereillä vastaanottamassa uutta vuotta, vaan talo oli hiljainen jo kauan ennen puoltayötä. Pojatkin oli kuulemma nukkuneet vielä seitsemän pintaan kun L oli havahtunut kääntämään kylkeään. M heräs ennen puoltayhdeksää ja siellä me lojuttiin sängyssä, lopulta kaikki kuusi yhdeksään saakka.

aamuriehu

vuoden ensimmäinen auringonpaiste

Uuden vuoden kunniaksi aamiaiseksi oli munakasta ja niitä vohveleita hillolla ja kermavaahdolla, lasiin kaadettiin "Nikkeä". Me juodaan shampanjaa harvemmin, ei edes kerran vuodessa... skumppaa menee kyllä sitäkin enemmän, mutta juhlallista siis kaataa lasiin ihan shampanjaa.


Koira on sitä mieltä että aamusyli on sen mesta ja oli selkeän ärtynyt kaksikon tungetessa sen reviirille M:n ja L:n pelatessa joululahjapeliä pöydän toisella puolella.

isoon syliin mahtuu aina

Trouble on paranneltu versio Kimblestä

Korvissa ei Koiralla oo mitään vikaa ja vastaus oli selvä kun me pohdittiin L:n kanssa et pitäiskös lähteä metsään lenkille...

Lenkille? Oikeesti? Näytä mulle sukat niin uskon!!!!

Lasi tyhjäksi, kirjoitus eetteriin, kuteet niskaan ja polulle

Seuraavat puolisentoista tuntia me juoksutettiin laumaa metsäpoluilla... Mä oon edelleen vähän häkeltynyt, yllättynyt ja hillittömän ylpeä siitä että O ensinnäkin jaksaa kulkea näin pitkän matkan ja toiseksi että se pärjäs "vaikeakulkuisessa" maastossa - siis epätasaisella pinnalla, ilman suurempia kaatumisia, ja ennen kaikkea nousten reippaasti pystyyn aina vedettyään lojot. O:n karkeamotoriikallehan meidän metsäpolut on mitä parhainta harjoittelua.

Me nähtiin termiittien pesä, tikka tekemässä omaa työtään, sieniä, kääpiä, hämähäkkejä... ylitettiin puroja ja seikkailtiin.



termiitit tekee tehokasta työtä

puronylitys


Kotiin palatessa kello lähenteli yhtä... lauma paineli kylpyyn ja kylvystä lounaalle. Siinä missä kolmikko rentoutui Tähkäpäätä katsoen, löysi Koira oman torkkupaikkansa meidän sängystä. L kaivoi esiin pölynimurin ja minä ompelukoneen... Sitä hyvää flowta kun piti jatkaa... Ompelin shortsienlahkeet ja väsäsin itselleni sellaisen "Kimperi" -tyylisen pipon vanhasta Ivana Helsingin T-paidasta. Paola Suhonen kääntyis haudassaan jos olis kuollut ja jos tietäis.



lauma katsoo elokuvaa... K M:n kainalossa

Koira rentoutuu peiton alla ja vällyjen välissä

L rentoutuu imuroiden - oikeesti, siis oikeesti rentoutuu





O:n vuoro pelata L:n kanssa... Mä sen sijaan hyppäsin Clairen satulaan ja polkaisin kauppaan hakemaan tarvittavat aineet illan ruokaan. Ihanaa kun on pyörä!!!! Mun piti ostaa ihan vaan salaattia, kevätsipulia, kurkkua ja limettiä... ja pyykinpesuainetta, mutta ostin sit sen pesuainehyllyn tyhjäksi kun pesuaine oli poistomyynnissä $3/pussi (60 pesua). Vähän piti taiteilla että sai ostokset tungettua reppuun.


valmista tuli, uus pipo

pyöräilyeleganssia



Myös uudenvuodenpäivänä pestään pyykkiä.Meillä pestään aina pyykkiä. Mun pyykätessä lauma sai sovittaa uikkarinsa ja shortsinsa ja T-paitansa läpi... suurin osa oli ihan riittävän ookoo, jotta niillä pärjätään pari viikkoa Floridassa.


Tänään syödään kuudelta - siis lapset. Me syödään nykyään aika usein yhdessä, perheenä. Tuntui hassulle laittaa lapsille oma ruoka, mutta tän päivän "aikuisten" päivällinen oli vähän turhan "aikuinen" laumalle. Nopein, helpoin ja helposti rakastetuin on edelleen Mac & Cheese, sitä siis.



M pelaa L:n kanssa Inkan Aarretta... ja jannut vetäytyi yläkertaan leikkimään junilla. Junarata peittää koko M:n huoneen lattian.



Seiskalta jannut hyppää yöppäreihin, K saa melatoniininsa ja sänky kutsuu. Sängyssä saa leikkiä kunnes nukuttaa... yleensä nukuttaa melko pian. Mä käyn sit siivoamassa enimmät merirosvolaivat ja batmobiilit unen tieltä.


Koiralle murkinaa... mä tyhmä hellyin ja annoin sille pari palaa raakaa lihaa... yöllä parka oksenteli ja tänään sairastaa.

L:n ja mun syödessä M kaivaa esiin Monopolin ja pelaa sitä itsekseen... L ehti siivota pelin pois ennen kuin sain kuvan siitä hienosta asetelmasta, jonka M oli nappuloista rakentanut. Me syötiin Thai Beef Salad.




Kahdeksan aikaan vielä vikat hypyt sohvaan ennen nukkumaanmenoa. Käytännössä kello oli lähempänä puoltayhdeksää ennen kuin neiti oli sängyssä ja mä kiipesin sen viereen editoimaan valokuvia. 



M sovittaa matkalaukkua



Kommentit

  1. Kivoja kuvia! Ihana pipo ja miten suloinen koiruliini! Vaikea sanoa, mikä on paras määrä kuvia. Varmaan ihan miten susta itsestä mukavimmalta tuntuu. :)

    Uskis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Koira on ihana vanhaherra... kesällä herra täyttänee 12v.

      Poista
  2. Paaaaaaljon kuvia on kiva. Ja nytkin kaikki ihania <3 Näistä saa jotenkin ihanan kuvapäiväkirjan teidän elämästä ja ainakin minä tykkään isosti. Teistä <3 teidän elämästä <3 kuvista <3 ja kertomuksistasi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tiedän sanna et sä haluut paljon kuvia ;) Paljon osoittautui yllättäin paljon helpommaksi kuin vähän...

      Poista
  3. Mun mielestä on kiva kun on paljon kuvia! Sulla pitäis olla pyörässä etu- tai takakori nii ei tartte tunkea kaikkea reppuun, jos meinaat useamminkin käydä pyörällä kaupassa :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...