Siirry pääsisältöön

E-ehkä, E-en tiedä, E-en osaa, A-apua!!!

Tuijotan edessäni olevaa kaavaketta. Inhoan kaavakkeita. Tunnen kaavakkeita kohtaan valtavaa vastenmielisyyttä ja ahdistun keskimäärin jo kolmannen kysymyksen kohdalla; nimi, syntymäaika, vanhemman nimi – siis kumman vanhemman, vai molempien? Onko sillä väliä? Mulla olis aina sen seitsemän kysymystä kaavakkeen laatijalle. Jos siinä prujussa kysytään lääkityksiä, niin laitetaan ko myös määrät ja aloituspäivät? Vai laitetaanko vaan lääkkeen nimi? Miten täytetään kohta; ”Does your child have special health care needs?” Siis jos jo aiemmin samassa paperissa on kerrottu sen diagnoosit. Onko sillä sit jotain erityisiä tarpeita vai kirjoitetaanko siihenkin ne samat diagnoosit kuin sinne ylemmäs? Mä en osaa täyttää tätä!



Seuraava paperi on vielä kamalampi. Kysymyksiä on 79. Niihin pitää valita vastaukseksi; E-ei koskaan, H-harvoin, U-usein, M-melkein aina. Mikä vaihtoehto näistä on J-joskus tai T-toisinaan. Sit nää samat vastaukset pitäis vielä merkata painoarvon mukaan; E-ei tärkeää, T-tärkeää, K-kriittisen tai ensiarvoisen tärkeää. EOS-en osaa sanoa loistaa poissaolollaan. Mistä mä tiedän miten tärkeetä on että se haaveilee sen sijaan että kuuntelis? Onko se K-kriittisen tärkeää vai ehkä vaan T-tärkeää? Sen osaan sanoa et sitä tapahtuu U-usein.



Miksi se ei voi olla sellainen keskinkertainen, sellainen ettei mun tarttis täyttää näitä kaavakkeita, joita en edes osaa täyttää? En halua täyttää kaavakkeita? Haluun et Fredde täyttää, ja sit jos se täyttää on se kuitenkin täyttänyt ne mun mielestä ihan väärin. Miksi ihmisen pitää näin olla kohtuuttoman epävarma kaavakkeen täyttäjä?

Tilaisuudessa josta kannoin nää kaavakkeet kotiin, istui saman pöydän ääressä M:n opettaja ja erityisopettaja Se kaavakenivaska oli siltä psykologilta jonka kanssa puhuin eilen. Yhdessä me käytiin läpi M:n loistavaa välitodistusta – jonka se sai eilen. Ei siinä paljoa puhuttavaa ollut, itsestäänselvyyksiä. Parhaat arvosanat asiatekstin lukemisesta ja kirjoittamisesta, fysiikasta, matematiikasta ja kaikesta missä pärjää logiikalla. Ikätasoinen tai vähän edellä kaunokirjallisuudessa, fiktiivisen tekstin luomisessa, musiikissa ja kuviksessa, kaikessa siinä missä ei pärjää puhtaasti loogisella ajattelulla. Liikunnallinen.


Keskityttiin ruotimaan niitä muita asioita, tärkeämpiä asioita. Sitä että sillä on tovereita tai kavereita, mutta ei ystäviä. Sitä ettei se osaa syventää sitä toveruutta kaveruuden kautta ystävyydeksi, vaan sille riittää se että se sen jonkun tyypin kanssa oli yhdessä kiipeilytelineellä. Riittäähän se tavallaan, mutta harvempi meistä kutsuisi sitä ystävyydeksi, vai onko kaupan lihatiskin myyjä tai se tyyppi jota tervehdit salilla koska se sattuu aina olemaan siellä samaan aikaan sun kanssa sun? Me puhuttiin siitä ettei M osaa erottaa koska mistäkin asiasta puhutaan, ja että siirtymät on hankalia, ja me puhuttiin sen ahdistuneisuudesta, siitä että se pelkää ettei se osaa,ehdi tai myöhästyy. Se pelkää ettei aikuinen hyväksy sitä tai että se tekee virheen huomaaamattaan. Näistä asioista me puhuttiin, näitä asioita mä yritän ilmaista laittamalla rasteja kohtiin E, H, U ja M, painoarvoin E, T, K. Akateemisesta puolesta ei tarvitse puhua, mutta miten mä viestitän nää asiat näillä annetuilla vaihtoehdoilla. 

Helmikuun 9. on K:n ja 19. M:n erityisopetussuunnitelmapalaverit, IEP tai HOJKS.


Kommentit

  1. Mielenkiinnosta kysyn tuosta viimeisestä kuvasta: Millainen lämpötila siellä on kun pojilla on shortsit ja toppaliivit?

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi