Siirry pääsisältöön

talvialet ja kevään ensimmäiset merkit

Tänään on tiistai, tammikuun 13. Ulkona on aivan mahtava auringonpaiste, kun piti olla kylmää ja sumuista.

M lähti aamulla kouluun, mä kaivoin sähköauton tallista kun mun kuorkissa oli lasit niin paksussa jäässä ettei ne hetken puhaltelulla sulaneet. Ei, me ei omisteta jääskrabaa. Sille ols käyttöä niin harvakseltaan ettei kannata. Vois sataa vettäkin, useimmiten talvella sataa, tai siis tihuttaa sellaista samanlaista sadesumua kuin ruokakaupan vihannestiskissä. Pihalta löysin kevään talven ensimmäisen krookuksen ja huomasin että pionitkin työntää silmua.




Laitoin M:n opelle ja jumppamaikalle sähköpostia et koululiikunta olis tänään syytä suorittaa kirjastossa. Kysyin M:lta kumpi pe sillä on tänään, niitä kun on kaksi, siis jumppaopeja. Kysyin et onks se se Mr Larsen ja M vastaa reippaasti et ei, se on Mrs Volleyball (lentopallo). Katson tytärtäni ja sanon et mä tartteen sen oikeen nimen. M vastaa et sen oikee nimi on Mrs Volleyball. Mä katson Feddeä, Fredde katsoo mua ja me molemmat ratketaan nauruun. M ei ole koskaan kuullutkaan lentopallosta, eikä sillä oo aavistustakaan miksi meillä on niin hauskaa. Pienellä etsimisellä löydän lentiksen sähköpostin ja mulle selviää et sen nimi on sittenkin Mrs Bolibol.

Jannut jäi edelleen sairastamaan. Molemmilla tosin kuumetta enää 37 ja rapiat päälle, mietin miksei muihin virustauteihin kuin influenssaan ole onnistuttu kehittämään lääkettä. Kyllähän meillä ne rokotteetkin tosiaan on, mutta virus teki tepposet ja otti ja muuntui. Rokotteesta on kuitenkin se hyöty että se edelleen lieventää tautia. Se tyttö joka eilen kuoli influenssaan, ei ollut saanut rokotetta. me päästiin tästä taudista aika helpolla. Kiitos rokotteen ja sen tamiflun.



Rakensin jannujen kanssa junaradan. Kohta lupasin raksata legoilla.

Välissä klikkasin sähköpostissa vaarallisen näköistä linkkiä, ei olis pitänyt, tai ehkä oli hyvä että klikkasin, tulipahan "säästettyä" taas rahaa. Hyvä et säästyy, tän influenssan myötä me ollaan poltettu apteekkiin jo $600 ja lääkäreihinkin pitkälti kolmatta satasta.




En voinut ohittaa, kun ostoskoriin hyppelehti vaan säästettyjä pennosia vaatteitten mukana. $217 ostosten hinnaksi kun jäi vaivaiset $68. Ostin isoa, mennee vielä syksylläkin. Pehmeitä ja mukavia, sellaisia et kelpaa näille meidän aistiyliherkillekin.









Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...