vakaumuksesta

Luin Marikan kirjoituksen vakaumuksellisuudesta ja useammankin aihetta sivuavan kirjoituksen blogista ”Oisko tulta?”, istuin sunnuntaijumalanpalveluksessa ja mietin asiaa omasta näkökulmasta. Katse kiinnittyi laulaessa lehtisen kanteen ja nappasin siitä kuvan...

Meidän kirkossa käy kaikenlaisia ihmisiä, eri-ikäisiä, erivärisiä, erilaisista taustoista. Edessäni istui intialaispariskunta, naisella kaunis vaaleanpunainen sari, takana japanilainen pariskunta ja vieressä hyvänpäiväntutut Klinikalta – sattumalta – käytävän toisella puolella istui vanhus ja jostakin kuului vauvan jokellus.

Vuodessa mä olen kulkenut ihmisestä joka ei käy kirkossa, siihen tyyppiin joka on aktiivisesti mukana seurakunnan toiminnassa, tekee vapaaehtoistyötä ja nyt näköjään jopa vetää yhtä ”outreach programia” – MOPS:ia. Miten siinä kävi niin? Oliko se Jeesus? Oliko se uskonto? Ei, se oli ihmiset. Se lämpö ja hyväksyntä. Se että sai olla oma itsensä, juuri sellaisenaan. Kukaan ei sanonut etten saa uskoa seksuaaliseentasavertaisuuteen, moni muukin uskoo, ja sitten on niitä jotka eivät missään tapauksessa usko muuhun kuin siihen naisen ja miehen väliseen liittoon, perusteensa kai heilläkin. Kukaan ei sanonut ettei kunnon kirkossakävijä juo viiniä, moni muukin juo viininsä ja mojitonsa. Sitten on niitä, jotka eivät juo alkoholia – syystä tai toisesta. On ihmisiä jotka ovat prolife ja niitä jotka puoltavat naisen oikeutta päättää omasta kehostaan. Demokraatteja ja republikaaneja ja niitä jotka eivät ole mitään mieltä, paitsi että järjestelmä kusee. Kaikki iloisessa sekamelskassa, kyky sietää erilaisuutta ja eriäviä mielipiteitä. Kyky jakaa jotakin, yhdessä, erilaisina. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, jokaisella on oikeus kysyä ja kyseenalaistaa. Jokainen saa käyttää omaa järkeään, omia aivojaan ja omia arvojaan, omista lähtökohdistaan. Yhdistävänä tekijänä kai ystävyys, ystävällisyys, rakkaus ja armo.

On meilläkin Päivi Räsäsemme, kaikkialla on. Päivin mielipiteet pitäis vaan osata jättää Päivin mielipiteiksi eikä antaa niitten leimata koko instituutiota, ei vaikka Päiveillä on tapana näkyä ja kuulua ja puskea itsensä esiin.

Mulla on paljon ystäviä joilla on se vakaumus ja sit ystäviä joilla ei ole. On niitä joiden vakaumus on olla ilman vakaumusta ja niitä joiden vakaumus on täysin toisenlainen kuin omani. Kaikki yhtä tärkeitä ja rakkaita ja oikeutettuja omaan vakaumukseensa.