joka ilta kun lamppu sammuu

Mulla on kiusallinen tunne siitä et oon käyttänyt tän otsikon jo aiemmin...

Seurasin keskustelua perheitten ruoka- ja iltarutiineista. Mietin miten erilaiselta meidän illat tuntuu näyttävän, siihen suomalaisen perheen keskivertoiltaan verrattuna. Sehän nyt kai on jo kauan ollut selvää että meidän perheen ruokailusysteemit on aika erilaisia kuin useimmissa suomalaisissa lapsiperheissä. Kuitenkaan sen enempää ne ruoka- kuin ne iltarutiinikaan eivät sanottavasti poikkea tavallisen jenkkiperheen vastaavista. Voinen taas kerran todeta että ollaan edellämainituissa aika tanakasti tällä mantereella... Variaatioitahan tietysti löytyy yhtä monta kuin maailmasta perheitä, mutta se perusydin näyttänee eri kulttuureissa yllättävän erilaiselta.

Suomalainen neuvolajärjestelmä on kasvattanut perheet kahden lämpimän aterian malliin. Täällä ei siitä puhu kukaan. Toki me noudatetaan sitä samaa ruokapyramidia, mutta harvemminhan noi kahdesti päivässä syö sen lämpimän ruuan. Lounas on sandwhich tai muffinsi – ei siis sellainen pullamuffari vaan täysjyvästä, hyvistä rasvoista, hedelmistä ja vihanneksista leivottu - ja jos nyt joku muu kuin päivällinen on lämmin, se on sit aamiainen. Aamiaisen, lounaan ja päivällisen lisäksi meillä tarjoillaan välipala iltapäivisin ja M syö iltapalan toisin kuin veljensä. Ruuan lämpöä tärkeämpää on kai se että päivittäin sais riittävän määrän tarvittavia rakennusaineita. Monissa perheissä – siis jenkkiperheissä – vallalla oleva napostelukulttuuri taas loistaa meillä poissaolollaan. Ruokaa tarjoillaan aterioilla eikä vatsaa tarvitse täyttää snackseillä. Päivällinen tarjotaan kuuden aikaan.

Toinen mitä jäin miettimään oli nukkumaanmenoaika ja siihen liittyvät rutiinit.

Meillä kylvetään joka toinen tai kolmas ilta, paitsi O joka ei kylve ja menee suihkuunkin vain pakon edessä. O pestään pesulapulla ja joksevalla vedellä ja pakotetaan suihkuun ehkä kerran viikossa. Suomalaiset lapset käy suihkussa, täällä kylvetään. Mun lapsuudessa meillä oli kylpyamme eli se tuntuu ihan tavalliselta omastakin mielestä.

Pojat on sängyssä seitsemän pintaan, M tuntia myöhemmin. Tuttavien samanikäisistä lapsista valtaosa menee samoihin aikoihin nukkumaan. Isotkin kouluikäiset yhdeksään mennessä. Tähän varmasti ainakin osaksi liittyy se, että äidit on valtaosin kotona eikä ole tarvetta seurustella lasten kanssa työpäivän jälkeen. Me ehditään olla yhdessä enemmän kuin tarpeeksi.

Perheen sisäistä natsismia tai vaan käytännön sanelemaa on se ettei meillä lueta iltasatuja. Kirjoja kyllä luetaan päivittäin mutta iltaisin käydään nukkumaan. M saa sängyssä iPadiaikaa, pojat juttelee keskenään vähän aikaa ja simahtavat itsekseen.

Mun ruokasäpsy on tuottanut tulosta ja lasten ruokavalio on kokonaisuudessaa onneksi laajentunut ihan valtavasti tai ehkä enneminkin ollaan saatu ajettua läpi sellainen ”life is tough”-malli poikien suhteen.

Nyt ryhdyn pyörittelemään lihapullia.

+33C - tule jo syksy...