Siirry pääsisältöön

opintiellä

Terveisiä uudesta elämästä... jahka löydän edes alkeellisen tasapainon, lupaan kertoa kuulumisia muutenkin kuin maanantaisin ja torstaisin.



Ei vaan oikeesti, siis ihan aikuisten oikeesti, kyllä tää tästä taas tasoittuu nyt kun K:n koulukyyti saatiin tänään käyntiin. Tän viikonhan mä olen istunut lähinnä auton ratissa, tyyliin: K kouluun, O kouluun, kotiin, M:lle aamiaista ja sen kamat kasaan, K koulusta, M kouluun, O koulusta, kotiin ja lounasta O:lle ja K:lle. Terapiaan, M koulusta ja terapiaan, kaksikko L:lle ja kouluun... Jossakin välissä oon tehnyt läksyjä ja haaveillut naamiksesta ja kuvien editoinnista ja bloggaamisesta. Mulla ei ole aavistustakaan mun seuraamien blogien tapahtumista, ystävien elämästä tai oikeastaan mistään muustakaan.

aamulla lähdössä liikenteeseen

K aloitti koulunsa maanantaina ja oli ekan päivän kuin mallioppilas. Tokana päiväönä sain sen takaisin saatesanoin: ”Nyt me tiedetään miksi se on täällä...” K tykkää ja nauttii siitä et sekin on päässyt opintien alkuun, mutta kotona se sit purkaakin päivän mun niskaan. Se riehuu ja riekkuu kaiken patoutuneen ja asioita sattuu ja tapahtuu. Tänä iltana maksetaan siitä et lykkäsin ne molemmat päiväunille – todennäköisesti ne on pystyssä vielä aamuyöstä mutta mun on nyt pakko lukea meilit ja vastailla niihin ja ilmoittaa maailmalle että mä oon edelleen hengissä.


K ekana kouluaamunaan

sisko onneksi tietää miten tää homma toimii


ekana päivänä repusta löytyi tämä


Mun koulu siis alkoi myös maanantaina ja ekan illan puolivälissä olin valmis lyömään hanskat tiskiin ja lähtemään kotiin. Istuin siinä pulpetissani ja mietin etten ikinä tule selviämään näistä viikoista... Teoriavaihe kestää kahdeksan viikkoa. Neljä iltaa viikossa, neljä tuntia illassa. Kaksi tuntia puhdasta teoriaa ja kaksi tuntia käytännön harjoittelua. Lisäksi kotitehtävät. Kahdeksan viikon päätteeksi loppukoe ja harjoittelu. Harjoittelu kestää kahdeksan päivää ja on iltapäivä kahdesta iltakymmeneen. Edelleenkään en tiedä mihin mä tungen ton kolmikon sen harjoittelun ajaksi.  Pienenä lisäkierteenä tässä harjoitteluasiassa on se, että harjoittelusairaalaan on matkaa reilut 50km suuntaansa ja hiljaisessakin liikenteessä – siis sunnuntaiaamuisin – sinne ajaa noin tunnin. Harjoittelusta saa myöhästyä kerran, sen jälkeen harjoittelun joutuu keskeyttämään.






No niiin. Koulussa opetellaan siis elämää terveydenhuollossa, eikä kolmelasta tai lumisade tai pyörremyrsky ole mikään selitys. Ajoissa ollaan, ja jos myöhästyt tai et ilmesty paikalle suoritus hylätään. Kouluun pukeudutaan työasuun koulun väreissä, eli mustaan sairaanhoitajan työasuun. Jokainen koulupäivä alkaa pistareilla ja ainakin kerran viikossa on koe. Näyttökoe on päivittäin. Ensi viikolla meillä on heti tokan viikon kunniaksi kolmet kokeet ja esseetehtävän palautus. Mun varmaan pitäis opiskella eikä kirjoittaa blogia...

asu - Dickies Super Flex, kengät - Sanita



En valita, viihdyn koulussa, meillä on mukava ryhmä ja ihana opettaja. Lainsäädäntö on kuivaa ja vaativaa, käytäntö hillittömän mielenkiintoista ja hauskaa. Eiköhän tästäkin jotenkin selvitä.

opintien portaat

terveystieteitten siipi




meidän "luokka"

lapset oli tosi huolissaan tästä potilaasta jolle ei riittänyt vuodepaikkaa vaan se joutui makaamaan kaapissa


"nurse desk"



Kommentit

  1. Girl, you are busy!!
    Mutta tiedan, etta selvitat koulusi kunnialla, kaiken muun kiireen keskella.

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä koulutielle! Olet fiksu ja opinnot menevät varmasti hyvin kunhan vaan et vahingossa myöhästy kuin enintään tuon yhden kerran.

    Kauanko nuo opinnot kokonaisuudessaan käytännön harjoitteluineen kestävät? Voiko tuon jälkeen jatkaa suoraan sairaanhoitajaksi, jos sattuisi kiinnostamaan. Onko tuo opiskelu lähes ilmaista kuten Suomessa vai maksaako se paljon? Entä sairaanhoitajan opinnot USA:ssa? Maksavatko ne paljon?

    Onko totta, että yliopistokoulutus on USA:ssa niin hinnakasta, että aikuisten pitää alkaa säästää lapsiensa yliopistokoulutusta varten jo lasten ollessa pieniä, jotta nämä halutessaan pääsisivät isona yliopistoon? Oletko itse koskaan harkinnut yliopisto-opiskeluja? Uskotko, että tulet viihtymään hyvin tuossa työssä, jota varten nyt opiskelet vai näetkö sen ennemminkin välivaiheena ja tähtäät johonkin vielä pitempään koulutukseen?

    Uskon, että sinulla on kykyjä monenmoisiin töihin ja opiskeluihin. Tuollakin allalla mitä nyt opiskelet tulet varmasti olemaan hyvin taitava.

    Mirkku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opinnot kestävät tämän syksyn. Täällä kaikki hoitoalan työntekijät tarvitsevat osavaltiotason sertifioinnin voidakseen käyttää ammattinimikettään - mulla "CNA" - ja sertifikaatiokoe on joulukuun puolivälissä.

      Sairaanhoitajan tutkintoa varten tarvitsen vielä noin vuoden esiopintoja... mikrobiologiaa, psykologiaa, anatomiaa ja fysiologiaa, tilastotieteitä jne. Sairaanhoitajanopetusohjelmaan haetaan erikseen ja siihen on pääsykoe. Itse koulutusohjelma kestää kaksi vuotta. Käytännössä siis sairaanhoitajaksi opiskeleminen vie minimissään nelisen vuotta.

      CNA sellaisenaan on välivaihe. Tavoitteena on jatkaa sairaanhoitajaksi tai vähintään hankkia lääkepätevyys ja pätevyys verikokeen ottamiseen ja IV:n laittamiseen. Yliopistoon en taida enää keritä, tai halutakaan.

      Yliopistokoulutus on hinnakasta verrattuna Suomeen. Opiskelun hinta riippuu koulusta, koulun tasosta, nimestä ja sijainnista. Mun syksyn koulutus kaikkine materiaaleineen maksaa vajaan $2000. Sairaanhoitajaksi opiskelu maksaa noin $15.000 - tää jo maksettu sisältyy siis siihen. Eihän se siis ilmaista ole, mutta toisaalta opiskeluun myönnetään edullisia opintolainoja.

      Tää lasten koulutukseen säästäminen jakaa ihmisiä. Toiset säästää ja maksaa lastensa tutkinnot, toiset - kuten me - ei. Jos nyt ei päätä opiskella lääkäriksi on se koulutuksen hinta kuitenkin ihan hallittavissa opintolainalla ja työnteolla ja sitä lääkärin tutkintoa ei tavallisen palkansaajan rahoista kuitenkaan pysty lapselleen maksamaan. Me L:n kanssa - ja monet muutkin vanhemmat - uskotaan että motivaatio opiskella on isompi kun opinnot maksaa itse tai opintolainalla eikä keskity juhlimaan vanhempien maksamana ;)

      Poista
    2. Onnea opintoihisi! Ihan vain varmistaisin, oletko nyt aloittanut opinnot alusta vai jatkatko joskus aikaisemmin aloittamiasi opintoja. Nimittäin tuo puolen vuoden opiskeluaika tuntuu suomalaisiin tutkintoihin verrattuna tosi lyhyeltä. Käsittääkseni Suomessa vastaava tutkinto olisi lähihoitaja, jonka suorittamiseen menee peruskoulupohjalta 3 vuotta ja ylioppilaspohjalta 2 vuotta.
      En todellakaan halua vähätellä koulutustasi vaan ennemmin mietin sitä, että onko tämä Suomen systeemi oikeasti järkevä, jos muualla voi valmistua vastaaviin tehtäviin paljon nopeammin. Saattaa tosin olla, että suomalainen lähihoitajan tutkinto antaa monipuolisemmat työmahdollisuudet kuin sinun tutkintosi.

      Kepa

      Poista
  3. Onnea opintielle! Ja on teillä haipakkaa, mutta kiva kun lasten koulut on lähtenyt mukavasti käyntiin!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi