Siirry pääsisältöön

kotimatka kuvakertomuksena

hulinakolmikko odottamassa lähtöä... onneks oli B niitä viihdyttämässä et mä sain pakattua

vielä kertaalleen tää 130km:n suora Naplesista Miamiin

se hotelli jossa nukuttu yö tuntuu epätodelliselta... sisään ja ulos

olis vissiin kannattanut ottaa toi vasemmanpuoleinen kaista

tässä nyt sit on sitä kuuluisaa Art Decoa

siellä oli Art Deco festarit ja muitakin... ei edes haaveiltu pysäköimisestä ja kävelemisestä


L halus et mä otan kuvan tästä... siinä se on - Lamborghini

ja Art Decoa auton ikkunasta




tää on kai kuuluisa kun kaikki kuvas sitä... mäkin kuvasin



telkkari-ihmisille Miami-Dade Police Department, CSI Miami


nostosilta oli lasten mielestä paras osuus Miami Beachiä ja North Beachiä


Atlantti


päivällinen jääkylmällä terassilla


uupuneet matkalaiset nukahti ennätysajassa

tää oli hyvää, pitää juoda toistekin

pikapyrähdys koneelle ennen unta

aamuyöstä autovuokraamon pihassa

tässä meillä vielä oli se reppu joka katos...

hermostunut M nyppii huuliaan

aamuaurinkoa Fort Lauderdalen lentokentällä


me istuttiin taas takimmaisilla riveillä


siellä se on I-75, 130km suoraa tietä rämeen halki

turvaohjeet tutuiksi

sit alkoi näkymään lunta

M opiskelee turvaohjetta

downtown Chicago, -14C ja hetki ennen lumimyrskyä


lunta sataa jo... kone suihkutettiin jäänestoaineella ensin oranssiksi ja sit vihreäksi

tarjotin lähtee alas, tullakseen heti takaisin ylös

ja se turvaohje...

...ja ne tsiljoona kysymystä

näkyvyys olematon, kuvassa kiitorata


vihdoinkin se on edes hetken aloillaan, enkä mä jaksa enää välittää siitä et se potkii edessä istuvan naisen istuinta

KOTONA!!!!

Seattlen lauantai-iltapäiväinen liikennekaaos tuntuu kotoisalta


kotona selvis totuus... me oltiin onnekkaita, moni muu lähti myöhässä tai ei lähtenyt ollenkaan

Kommentit

  1. Jess, tiukalle meni, mutta pääsitte kamoinenne kotiin suunnitelman mukaisesti.
    Kivoja kuvia Art Deco-alueesta. Joissakin kuvissa hotelleja, joissa olen asunut. Joo, seitsemän kertaa ko. alueella olen viikon tai kaksi viettänyt. Ihan paras paikka bongata ökyautoja, aina joku hurlumhei käynnissä rantsussa, paljon ravintolavaihtoehtoja ja beach ihan SIINÄ. Ja se beach ei ole pikkuinen. :)
    Alueelta myös erinomaiset yhteydet lähes kaikkialle julkisilla tai valmismatkapaketeilla. Ihan paras, mikäli ei autoa vuokraa.
    Lentokenttä Miami international 20 min ja 32$ päässä.
    Itseasiassa nuo pastellit rakennukset, joilla on nimi, eivät ole kaikki hotelleja, vaan niissä on huoneistoja, joita yksityiset vuokraavat. Itse ole muutamat viimeiset kerrat asunut juuri niissä. Koti kaukana-ajatuksella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunista kyllä, mutta liikaa säpinää mun makuun... mä nautin enemmän näistä Tyynenvaltameren pohjoisista - kylmistä - rannoista joilla näkyy lähinnä satunnaisia kulkijoita, hiekassa leikkijöitä ja koiria ihmisineen. Kai tää PNW tekee ihmisestä vähintään puolierakon ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän