Siirry pääsisältöön

kuva per tunti - tammikuu 2014

Ai kuva per tunti... no ei ihan onnistunut... meni päälle neljänkymmenen... Kertokaahan mielipiteitä, jatketaanko näin? Yritetäänkö supistaa siihen yhteen per tunti, vai palataanko takaisin vanhaan kuvakertomukseen?

Miltä se vuoden eka päivä sitten näytti meidän perheessä? Koska herättiin? Mitä tehtiin? Sunnuntaihan se käytännössä oli ja kotona lojuttiin... ei menty mihinkään, eikä kauheesti tehty mitään.

Aamulla nukuttiin pikään vaikkei yksikään meistä ollut hereillä vastaanottamassa uutta vuotta, vaan talo oli hiljainen jo kauan ennen puoltayötä. Pojatkin oli kuulemma nukkuneet vielä seitsemän pintaan kun L oli havahtunut kääntämään kylkeään. M heräs ennen puoltayhdeksää ja siellä me lojuttiin sängyssä, lopulta kaikki kuusi yhdeksään saakka.

aamuriehu

vuoden ensimmäinen auringonpaiste

Uuden vuoden kunniaksi aamiaiseksi oli munakasta ja niitä vohveleita hillolla ja kermavaahdolla, lasiin kaadettiin "Nikkeä". Me juodaan shampanjaa harvemmin, ei edes kerran vuodessa... skumppaa menee kyllä sitäkin enemmän, mutta juhlallista siis kaataa lasiin ihan shampanjaa.


Koira on sitä mieltä että aamusyli on sen mesta ja oli selkeän ärtynyt kaksikon tungetessa sen reviirille M:n ja L:n pelatessa joululahjapeliä pöydän toisella puolella.

isoon syliin mahtuu aina

Trouble on paranneltu versio Kimblestä

Korvissa ei Koiralla oo mitään vikaa ja vastaus oli selvä kun me pohdittiin L:n kanssa et pitäiskös lähteä metsään lenkille...

Lenkille? Oikeesti? Näytä mulle sukat niin uskon!!!!

Lasi tyhjäksi, kirjoitus eetteriin, kuteet niskaan ja polulle

Seuraavat puolisentoista tuntia me juoksutettiin laumaa metsäpoluilla... Mä oon edelleen vähän häkeltynyt, yllättynyt ja hillittömän ylpeä siitä että O ensinnäkin jaksaa kulkea näin pitkän matkan ja toiseksi että se pärjäs "vaikeakulkuisessa" maastossa - siis epätasaisella pinnalla, ilman suurempia kaatumisia, ja ennen kaikkea nousten reippaasti pystyyn aina vedettyään lojot. O:n karkeamotoriikallehan meidän metsäpolut on mitä parhainta harjoittelua.

Me nähtiin termiittien pesä, tikka tekemässä omaa työtään, sieniä, kääpiä, hämähäkkejä... ylitettiin puroja ja seikkailtiin.



termiitit tekee tehokasta työtä

puronylitys


Kotiin palatessa kello lähenteli yhtä... lauma paineli kylpyyn ja kylvystä lounaalle. Siinä missä kolmikko rentoutui Tähkäpäätä katsoen, löysi Koira oman torkkupaikkansa meidän sängystä. L kaivoi esiin pölynimurin ja minä ompelukoneen... Sitä hyvää flowta kun piti jatkaa... Ompelin shortsienlahkeet ja väsäsin itselleni sellaisen "Kimperi" -tyylisen pipon vanhasta Ivana Helsingin T-paidasta. Paola Suhonen kääntyis haudassaan jos olis kuollut ja jos tietäis.



lauma katsoo elokuvaa... K M:n kainalossa

Koira rentoutuu peiton alla ja vällyjen välissä

L rentoutuu imuroiden - oikeesti, siis oikeesti rentoutuu





O:n vuoro pelata L:n kanssa... Mä sen sijaan hyppäsin Clairen satulaan ja polkaisin kauppaan hakemaan tarvittavat aineet illan ruokaan. Ihanaa kun on pyörä!!!! Mun piti ostaa ihan vaan salaattia, kevätsipulia, kurkkua ja limettiä... ja pyykinpesuainetta, mutta ostin sit sen pesuainehyllyn tyhjäksi kun pesuaine oli poistomyynnissä $3/pussi (60 pesua). Vähän piti taiteilla että sai ostokset tungettua reppuun.


valmista tuli, uus pipo

pyöräilyeleganssia



Myös uudenvuodenpäivänä pestään pyykkiä.Meillä pestään aina pyykkiä. Mun pyykätessä lauma sai sovittaa uikkarinsa ja shortsinsa ja T-paitansa läpi... suurin osa oli ihan riittävän ookoo, jotta niillä pärjätään pari viikkoa Floridassa.


Tänään syödään kuudelta - siis lapset. Me syödään nykyään aika usein yhdessä, perheenä. Tuntui hassulle laittaa lapsille oma ruoka, mutta tän päivän "aikuisten" päivällinen oli vähän turhan "aikuinen" laumalle. Nopein, helpoin ja helposti rakastetuin on edelleen Mac & Cheese, sitä siis.



M pelaa L:n kanssa Inkan Aarretta... ja jannut vetäytyi yläkertaan leikkimään junilla. Junarata peittää koko M:n huoneen lattian.



Seiskalta jannut hyppää yöppäreihin, K saa melatoniininsa ja sänky kutsuu. Sängyssä saa leikkiä kunnes nukuttaa... yleensä nukuttaa melko pian. Mä käyn sit siivoamassa enimmät merirosvolaivat ja batmobiilit unen tieltä.


Koiralle murkinaa... mä tyhmä hellyin ja annoin sille pari palaa raakaa lihaa... yöllä parka oksenteli ja tänään sairastaa.

L:n ja mun syödessä M kaivaa esiin Monopolin ja pelaa sitä itsekseen... L ehti siivota pelin pois ennen kuin sain kuvan siitä hienosta asetelmasta, jonka M oli nappuloista rakentanut. Me syötiin Thai Beef Salad.




Kahdeksan aikaan vielä vikat hypyt sohvaan ennen nukkumaanmenoa. Käytännössä kello oli lähempänä puoltayhdeksää ennen kuin neiti oli sängyssä ja mä kiipesin sen viereen editoimaan valokuvia. 



M sovittaa matkalaukkua



Kommentit

  1. Kivoja kuvia! Ihana pipo ja miten suloinen koiruliini! Vaikea sanoa, mikä on paras määrä kuvia. Varmaan ihan miten susta itsestä mukavimmalta tuntuu. :)

    Uskis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Koira on ihana vanhaherra... kesällä herra täyttänee 12v.

      Poista
  2. Paaaaaaljon kuvia on kiva. Ja nytkin kaikki ihania <3 Näistä saa jotenkin ihanan kuvapäiväkirjan teidän elämästä ja ainakin minä tykkään isosti. Teistä <3 teidän elämästä <3 kuvista <3 ja kertomuksistasi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tiedän sanna et sä haluut paljon kuvia ;) Paljon osoittautui yllättäin paljon helpommaksi kuin vähän...

      Poista
  3. Mun mielestä on kiva kun on paljon kuvia! Sulla pitäis olla pyörässä etu- tai takakori nii ei tartte tunkea kaikkea reppuun, jos meinaat useamminkin käydä pyörällä kaupassa :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän