Siirry pääsisältöön

ruokakauppahaaste - Redmond, WA

SalamatkustajanSatu kysyi miltä lähikaupassa näyttää eripuolella maailmaa. Tartun haasteeseen ja heitän sen eteenpäin kaikille halukkaille... missä käyt kaupassa? Miltä siellä näyttää? En tarkoita sitä kauppaa josta ostetaan viikonlopun gurmeet vaan sitä ihan tavallista lähikauppaa.

Onhan niitä kuvia tullut tosta meidän kotikaupasta ennenkin laitettua, mutta laitetaan kerrankin vähän laajemmin. Me ollaan siitä poikkeuksellisessa tilanteessa että meillä on kävelymatkan päässä kauppa ja vielä keskimääräistä parempi sellainen. Käytännössä sinne tulee usein kävelyn sijaan kurvattua autolla tai kesällä pyöräiltyä, onhan matkaa siihen ihan lähimpäänkin kauppaan kuitenkin puolisentoista kilometriä. Monella ei moista luksusta kuitenkaan ole, vaan ruokakauppaan ei voi edes ajatella kävelevänsä, tai se ainoa paikka mistä hakea unohtunut maito, jätskiä tai paahtoleipää on lähinnä kioskiin verrattava reikä seinässä.

Tää on kuitenkin se meidän ainoa lähikauppa, seuraavaa varten pitää jo ihan oikeasti hypätä autoon, ja täältä haetaan milloin mitäkin, usein myös viikon ruuat. Olemme siis onnekkaita. Meidän kotikaupassa on omat palvelutiskinsä kukille, juustoille, kalalle, lihalle, leipomotuotteille, delituotteille ja leikkeleille. Ei siis se mielikuvien maitokauppa vaan aika paljon enemmän.

Päivän ostoslistalla oli tuore patonki, kivennäisvettä, vuohenmaitojuustoa, katkarapuja, kananmunia, pastaa... samalla pysähdyin apteekissa selvittelemässä paria lasten reseptiä.

siinä se on - kotikauppa QFC aka Quality Food Chain eli Kroger

Heti ovesta sisääntullessa on vastassa ensin kukat ja sit hedelmät ja vihannekset. Luomutuotteille on omat tiskinsä, samoin aasialaisen keittiön vihanneksille on oma osastonsa.

Maanantaisin täydennetään.

leikkeletiskin antia

Juustotiskistä saa asiantuntevaa apua. Tänään tarvitsin kovan vuohenmaitojuuston. Sellaisen jossan on oikeasti vain vuohenmaitoa. 

Osa leivistä leivotaan talossa. paahtoleiville on oma hyllynsä toisaalla.

Leipomo-osastolta voi tilata myös kakkuja ja leivoksia.

Viinihyllystä löytyy myös osaava myyjä, joka mielellään antaa suosituksia ja esittelee uusia löytöjä.

K ihailee kalatiskin eläviä hummereita, ostereita ja taskurapuja.

Kalamestari asettelee lohifileitä tuoretiskiin.

Lihatiskissä on  mitä ikinä saattaa haluta. naudanlihaa, sianlihaa, lammasta ja siipikarjaa. Mukana myös puolivalmista jos ei halua itse tehdä alusta loppuun. Valmiiksi pakatut lihat on kylmätiskissä joka on lihatiskin jatkeena.


Maitohyllystä löytyy maitotuotteet laidasta laitaan. Vuohenmaitojugurtin tosin joutuu hakemaan muualta. Valikoimasta löytyy kuitenkin maitoja, luomumaitoja, laktoosittomia maitoja, mantelimaitoja, soijamaitoja, kookosmaitoja, luomuna ja vähemmän luomuna. Jugurteissakin löytyy tavallista ja kreikkalaista, maustettua ja maustamatonta, ja sit vielä tietty luomut ja ei niin luomut.

kananmunissakin on valikoimaa...

...ja tuoremehuissa

salsahylly

pastahyllyn anti on tavalliset pastat, luomupastat, amerikkalaiset pastat, italialaiset pastat, vihannespastat, maissipastat, riisipastat ja spelttipastat

oikealla kivennäisvedet, vasemmalla mehut


K hoitaa maksamisen automaattikassalla

apteekki on samassa tilassa

K valkkaa laastareita

päivän ostokset



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k