rakkautta ja romantiikkaa

Me ollaan aina oltu huonoja tässä valentinetouhussa. Ei tuu timantteja sen enempää kuin ruusuja tai suklaarasioitakaan. Ei tuu korttiakaan, mutta enpä tehnyt kortteja Freddelle sen enempää kuin lapsillekaan. Kouluihin väkerrettiin ne sata ja yks korttia karkkien kera, mutta siihen tää meidän juhlinta on yleensä jäänyt. Fredden mielestä tää kuuluu kategoriaan pakkojuhlinta. Yhdessä ollaan sitä mieltä että juhlitaan mieluummin arjen romantiikkaa kuin romantiikkaa ja rakkautta vaan romantiikan ja rakkauden vuoksi. Ei niin ettei ne olis tärkeitä, mutta kun kumpikaan meistä ei oo koskaan ollutkaan se ruusupuska tyyppi.

Kauppojen hyllyt notkuu suklaarasioita. Postilaatikko täyttyy timanttimainoksista ja kauppojen kukkatiskit levittäytyy kauas ulos asti. On ruusuja, liljoja, tulppaaneja. kaikki punaista ja pinkkiä - rakkauden värejä. Leipomotiskit on täynnä sydänleivoksia, vaaleanpunaiseksi tursutettuja kuppikakkuja ja toinen toistaan hienompia sydänkakkuja. 

Alkuviikosta puhuttiin et pitäis ottaa sitteri ja mennä O:n kanssa kolmestaan ulos syömään, ja samalla tarjota sille vähän meidän vanhempien aikaa. Laitoin meidän vakkari sitterille viestiä, pyysin katsomaan kalentiria ja valkkaamaan päivän joka sille sopii, ei meillä niin väliä koska mennään. Vastaukseksi se kysyy et halutaanko me et se tulee lauantaina, Valentinen päivänä? No, joo... mikäs siinä, oota kun katsotaan päästäänkö me edes mihinkään näin lyhyellä varotusajalla. Kaikki vähänkään mediaseksikkäät ravintolat varataan täyteen jo viikkoja ellei kuukausia ennen kyseistä päivää.

Sitteri tulee viideltä. Pöytävaraus on puolseiskalta. Me vietetään Valentinea Japanilaisessa ravintolassa kolmestaan O:n kanssa. O on innoissaan. Muutaman aika kummastuneen katseen olen kerännyt ja keskustelu menee aina jotakuinkin näin; ”Mihin meette lauantaina? Me mennään sinne ja tänne ja mun äiti-sisko-mummo-sitteri tulee katsomaan lapsia” – No me mennään sinne Japanilaiseen Univillagessa. – ”Ai.” (paikka ei ole mitenkään erityisen romanttinen). – Niin ja me otetaan O mukaan. – ”Miksi? Eikö teidän sitteri hoida kolmea?” – Eiku me haluttiin se mukaan.

Jäljellä on enää hiljaisuus, ja ilmassa miltei näkyvä ajatus siitä että me ollaan kyllä aika outoja. Kuka hullu ottaa lapsen mukaan ravintolaan Valentinen päivänä. Me.

Hyvää Pyhän Valentinuksen päivää!