maanantai 23. helmikuuta 2015

paluu ensiapuun

Maanantai alkaa samaan tapaan kuin sunnuntai, paitsi että ekaks hoidetaan kaikki kolme lasta kouluun ja vasta sit Fredde ajaa mut lääkäriin. Yritin ensin saada ajan Jamekselle, mut James oli palavereissa aamun ja vasta iltapäivästä olis päässyt. Kello kolmeen on pitkä aika odottaa kun ei saa turvotukselta enää silmää auki, ja joku kuvitteellinen kaivaa puukolla silmäntakana.

Fredde toteaa et suutarin lapsilla ei tosiaankaan oo kenkiä, kun terveydenhuoltoalan ihmistä on niin vaikeeta saada lähtemään lääkäriin. Joo, kyllä mä tiedän et vuorokausi antibioottien aloittamisesta tilanteen ei pitäis näyttää ainakaan huonommalta, mut olisin silti jättänyt vaivaamatta ensiavun tyyppejä ja säästänyt niille sydärit ja keuhkoveritulpat ja liikenneonnettomuudet. Fredde suostuu mun kompromissiin ja me mennään ensiavun sijasta sen saman talon tokaan kerrokseen, sinne nuhapäivystykseen. Matkalla Fredde mutisee et ne lähettää meidät kuitenkin alakertaan.

Nuhapäivystyksen vastaanotto katsoo mun naamaa ja kuuntelee mun selityksen, sit se huikkaa lääkärille et tuutko joo suoraan tänne. Lääkäri lukee ne eiliset paperit, kysyy kolme kysymystä ja toteaa mulle et he ei kyllä hoida näitä tällaisia täällä, oota kun hän soittaa ensin alakertaan ja sit vie meidät sinne niin päästään suoraan sisään siellä.

Varttia myöhemmin mulla on käsivarressa kanyyli uutta - tukevampaa ja toisenlaista - antibioottisatsia varten ja huoneessa lääkäri. Sairaanhoitajat on samat kuin sunnuntaiaamuna ja ne vahvistaa lääkärille et näyttää joo hurjemmalta kuin eilen. Lääkäri on huolissaan mun pärstästä ja haluaa lähettää mut tietokonetomografiaan. Parikymmentä minuuttia tästä mä makaan kuvauksessa ja tunnen miten varjoaine leviää kuumana kaikkialle.

sama paikka, sama huone, eri päivä



Takaisintultua ne aloittaa uuden antibiootin ja parinkymmenen minuutin kuluttua tiedän että kipu silmän takana johtuu silmänalueen turvotuksesta eikä onneksi märkäpesäkkeestä. Sunnuntain bakteeriviljelyn tulokset tullee huomenna, keskiviikkona pitäis mennä näyttämään tilanne Jamekselle, jos nyt en ennen sitä ehdi taas takaisin ensiapuun. Kotihoito jatkuu kahden antibiootin sekoituksella ja kostealla lämpöhauteella. Josko tää nyt tästä, aamulla ajattelin jo kauhun vallassa et ne meinaa siirtää mut osastolle ja sit mä mätänen siellä vähintään puoli-ikuisuutta. Mätänen mieluummin kotiin.





M:n kouluun laitoin viestiä ettei musta oo tällä viikolla leikkimään kouluterveydenhoitajaa. Peruutin myös huomisen hammaspuhdistuksen a) en usko et ne haluaa tehdä mulle mitään niin kauan kun oon näin turvonnut b) en saa maata vakaatasossa. Naama näyttää siltä että lapsiraukat juoksis vaan karkuun ja näkis painajaisia. Pojat kiipeilee tylsistymistään pitkin seiniä ja Fredde tekee kotoa töitä. Toivottavasti kukaan ei kaipaa mua työhaastatteluun, eihän tää taitoihin vaikuta muuta kuin kivun osalta, mutta silti olis kivaa antaa vähän helpommin lähestyttävä ensivaikutelma sen sijaan että näytän siltä että oli viikonloppuna juoppotappelussa. 

kirjoittaminen yhden silmän varassa on yllättävän haastavaa

4 kommenttia:

  1. lämmin ajatus sinne; olet ajatuksissani!

    VastaaPoista
  2. No voihan kökkö :( Pikaista paranemista täältä ja toivottavasti syy löytyy pian! Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistä! Eteneminen on pysähtynyt ja antibiootit puree, kyllä tää tästä...

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.