lauantai 21. helmikuuta 2015

tänään ei ollut mitään ohjelmaa

Lauantaina oli rentoa. Syötiin pitkään aamiaista, pelattiin lautapelejä ja tehtiin yhdessä yksi palapelikin Fredden siivotessa talon lattiasta kattoon. Lopulta oltiin siinä kohdassa missä Fredde pysähtyi kysymään et aloittaako hän alusta tän siivoamisen, vai lähdetäänkö johonkin?

Lähdettiin. Lähdettiin ensin lelukauppaan leikkimään ja mukaan tarttui seuraava palapeli. Samalla me aikuiset hypisteltiin potkulautoja ja Brion junaradan osia – synttärilahjaksi pojille... Keskusteltiin 24-tuumaisen pyörän ostamisesta M:lle. Lelukaupasta sujuvasti M:n vinkunan säestämänä Lake Washingtonin rannalle leikkipuistoon nauttimaan aurinkoisesta säästä, ja sieltä M:n kiukutellessa katsomaan jahteja siihen viereiseen huvivenesatamaan. M:aa kaihertaa tällä hetkellä kaikki. Siirtymät on vaikeita, muutokset sen ajateltuun ja suunniteltuun sisäiseen ohjelmaan liki katastrofaalisia. Just nyt se on jonkinlaisessa murroksessa itsensä, tai ehkä ennemminkin koko maailman kanssa.





Viimeviikolla täydessä kukassa ollut Magnolia oli nyt kukissaan loppusuoralla viereisten vaahteroiden  puhjetessa kukkaan. Tunnen suurta onnea ja siunausta saadessani elää paikassa jossa kevät voi halutessaan kiiruhtaa paikalle jo helmikuussa. 







Kotimatkalla ostettiin kaupasta Cointreauta, Absolutin Sitruunaa ja muita tykötarpeita. Kotona tehtiin meille kuoharikoktailit; loraus Limoncelloa, loraus Cointreauta, päälle proseccoa ja vielä loraus Pellegrinon sitruunalimua. Lapsille laseihin Pellegrinoa ja lasinreunaan sitruunaviipaleet. Palapeli osoittautui aivan liian helpoksi, se oli suurin ”Frozen” palapeli minkä löysin ja sen tekemisessä meni korkeintaan vartti. Yritin löytää meille 500 tai 1000 palan palapeliä, tässä oli paloja 200.

Illalliseksi syödään tänään kevätparsaa ja pihvit. Jääkaapissa odottaa käsittelijäänsä kokonainen sisäfile. Alkupalaksi lampaanmaitojuustoa ja salamia.


Ihanaa viikonloppua kaikille lukijoille!


2 kommenttia:

  1. voisiko M:n kohdalla olla kyse "pikkumurrosiästä"?

    Meillä jokikinen nakero kipuili jonkinlaista alkeellista irtautumiskriisiä suurinpiirtein 6-v - täällä meillähän se asettuu niin viehättävästi juuri siihen peruskoulun alkua edeltävään kesään - on jäänyt hyvin mieleen.
    Olen käsittänyt, että jossain siinä kuuden ikävuoden nurkilla lapselle tulee taju siitä, että hän on tavallaan "yksin" maailmassa, että kyseessä on jonkinlainen oman olevaisuuden tajuaminen.
    Emmä tiedä, en osaa selittää paremmin.
    Mutta sen muistan, että siinä vaiheessa ne hakivat omia rajojaan eri tavalla kuin aiemmin, ja että se liittyi nimenomaan jonkinlaiseen eriytymis-irrallistumis-yhdessäolemis-olemiseen. Ja että kaikenmoiset siirtymät olivat...elämyksellisiä ;) (esim. tulin hakemaan hoidosta liian aikaisin /liian myöhään /liian väärissä vaatteissa /liian hitaasti /liian nopeasti /puhuin liikaa /liian vähän jne,jne,jne)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot muuten varmaan ihan oikeassa! Miten en tullut ite ajatelleeksi moista, vaan oon vaan keskittynyt miettimään ja nillittämään et mikä ihme sitä NYT riivaa. Kiitos :)

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.