Siirry pääsisältöön

tänään ei ollut mitään ohjelmaa

Lauantaina oli rentoa. Syötiin pitkään aamiaista, pelattiin lautapelejä ja tehtiin yhdessä yksi palapelikin Fredden siivotessa talon lattiasta kattoon. Lopulta oltiin siinä kohdassa missä Fredde pysähtyi kysymään et aloittaako hän alusta tän siivoamisen, vai lähdetäänkö johonkin?

Lähdettiin. Lähdettiin ensin lelukauppaan leikkimään ja mukaan tarttui seuraava palapeli. Samalla me aikuiset hypisteltiin potkulautoja ja Brion junaradan osia – synttärilahjaksi pojille... Keskusteltiin 24-tuumaisen pyörän ostamisesta M:lle. Lelukaupasta sujuvasti M:n vinkunan säestämänä Lake Washingtonin rannalle leikkipuistoon nauttimaan aurinkoisesta säästä, ja sieltä M:n kiukutellessa katsomaan jahteja siihen viereiseen huvivenesatamaan. M:aa kaihertaa tällä hetkellä kaikki. Siirtymät on vaikeita, muutokset sen ajateltuun ja suunniteltuun sisäiseen ohjelmaan liki katastrofaalisia. Just nyt se on jonkinlaisessa murroksessa itsensä, tai ehkä ennemminkin koko maailman kanssa.





Viimeviikolla täydessä kukassa ollut Magnolia oli nyt kukissaan loppusuoralla viereisten vaahteroiden  puhjetessa kukkaan. Tunnen suurta onnea ja siunausta saadessani elää paikassa jossa kevät voi halutessaan kiiruhtaa paikalle jo helmikuussa. 







Kotimatkalla ostettiin kaupasta Cointreauta, Absolutin Sitruunaa ja muita tykötarpeita. Kotona tehtiin meille kuoharikoktailit; loraus Limoncelloa, loraus Cointreauta, päälle proseccoa ja vielä loraus Pellegrinon sitruunalimua. Lapsille laseihin Pellegrinoa ja lasinreunaan sitruunaviipaleet. Palapeli osoittautui aivan liian helpoksi, se oli suurin ”Frozen” palapeli minkä löysin ja sen tekemisessä meni korkeintaan vartti. Yritin löytää meille 500 tai 1000 palan palapeliä, tässä oli paloja 200.

Illalliseksi syödään tänään kevätparsaa ja pihvit. Jääkaapissa odottaa käsittelijäänsä kokonainen sisäfile. Alkupalaksi lampaanmaitojuustoa ja salamia.


Ihanaa viikonloppua kaikille lukijoille!


Kommentit

  1. voisiko M:n kohdalla olla kyse "pikkumurrosiästä"?

    Meillä jokikinen nakero kipuili jonkinlaista alkeellista irtautumiskriisiä suurinpiirtein 6-v - täällä meillähän se asettuu niin viehättävästi juuri siihen peruskoulun alkua edeltävään kesään - on jäänyt hyvin mieleen.
    Olen käsittänyt, että jossain siinä kuuden ikävuoden nurkilla lapselle tulee taju siitä, että hän on tavallaan "yksin" maailmassa, että kyseessä on jonkinlainen oman olevaisuuden tajuaminen.
    Emmä tiedä, en osaa selittää paremmin.
    Mutta sen muistan, että siinä vaiheessa ne hakivat omia rajojaan eri tavalla kuin aiemmin, ja että se liittyi nimenomaan jonkinlaiseen eriytymis-irrallistumis-yhdessäolemis-olemiseen. Ja että kaikenmoiset siirtymät olivat...elämyksellisiä ;) (esim. tulin hakemaan hoidosta liian aikaisin /liian myöhään /liian väärissä vaatteissa /liian hitaasti /liian nopeasti /puhuin liikaa /liian vähän jne,jne,jne)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot muuten varmaan ihan oikeassa! Miten en tullut ite ajatelleeksi moista, vaan oon vaan keskittynyt miettimään ja nillittämään et mikä ihme sitä NYT riivaa. Kiitos :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...