tiistai 17. helmikuuta 2015

älä juokse kädet taskussa!

Betonikäytävä - täydet pointsit,  O:n poski ja kyynärpää - nolla pojoa. Mun uus urheilutunika - verinen. Kyyneleitä - runsaasti. Kysyin kumpi itkettää enemmän, kipu vai se että näin kävi? Se että näin kävi. Onneksi miehet ja naiset tehdään asvaltti-ihottumasta. - ainakin vähän.

Vähän myöhemmin - siellä samassa puistossa - tein pikaisesti neurologisen evaluaation yhdelle jalkapalloilijalle. Jannut kolahti yhteen siellä kentällä ja toinen jäi makaamaan maahan... "Mihin sattuu eniten? Niskaan. Älä yritä nousta. Pysy siinä. Niskaan vai kaulaan? Aa, aataminomenaan. Montako sormea? Mikä sun nimi on? Mikä viikonpäivä? Missä ollaan? Katso alas-ylös-sivulle..." Huolestunut äiti juoksee paikalle ja mä sanon ettei sillä oo mitään hätää, sellainen ihan normi tälli vaan.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.