Siirry pääsisältöön

uskallatko kysyä?

Ei mitään uutta auringon alla, paitsi tietty se ettei tänään oo tarvinnut käydä ensiapupolilla. Turvotus on ehkä – siis ehkä – vähän laskenut, mutta ainakaan se ei oo mennyt pahemmaks. Onhan sekin jo jotakin. Itseasiassa se on paljon. Se tarkoittaa että antibiootit puree ja tulehdus on pysähtynyt. Netistä kävin fiksuna tietty katsomassa että näitten paranemiseen saattaa mennä useampi viikko. Ei mua nolota kulkea tän näköisenä, siihen oon liian vanha tai jotakin. On mitä on. Huvittaa lähinnä ne jotka tuntee mut, ne jotka tuijottaa salaa eikä uskalla kysyä mitään. Paremmalta tuntuu ne jotka kysyy suoraan.



Kipu on pahin osa, se että jokainen kasvojen liike sattuu. Jokainen sana. Jokainen hymy. Jokainen suupala. Kaikki sattuu. Silmä aristaa valoa ja pieninkin auringonsäde tuntuu kuin puukoniskuna silmän takana. Aurinkolaseja ei voi pitää – sattuu liikaa. Tyydyn peittämään oikean silmäni kädellä. Se että ei saa maata, vaan pitää nukkuakin istualtaan, se että tätä pärstää pitää jatkuvasti hautoa sillä kuumalla, märällä rätillä. Antibiootit tekee huonovointiseksi. Kompensoin tilannetta pahoinvointilääkkeellä. Tasoitan myrkkymäärää syömällä maitohappobakteereita.

O oli yöllä nähnyt painajaisia. Kysyin mistä se näki pahaa unta ja ensin se sanoi ettei halua kertoa. Sanoin että kyllä mä kestän. Ei ole mitään, mistä mulle ei vois puhua. Ei ole mitään niin kamalaa. Kysyin; Hirviöitä? –Joo. Ajoiko ne sua takaa? –Ei. Oliko niitä monta? –Ei. Yks vaan? – Joo. Hmmm... Näyttikö se hirviö siltä miltä mun naama näyttää. –Joo... se purskahtaa itkuun, ja mä sanon etten mä moisesta pahastu. Kyllä mä tiedän et tää näyttää pahalta, niin pahalta et itseänikin pelottaa. Muistutan itkevää lastani että tän karmaisevan turvotuksen alla on edelleen se sama äiti. Kyllä mä edelleen täällä olen, ja rakastan ihan yhtä paljon. Mun kohdalla tämä on väliaikaista, toisinkin vois olla.

K:n bussikuski Jimmy kysyy mitä mulle on tapahtunut. Kerron ja se näyttää yhtä kauhistuneelta kuin kaikki muutkin. Sattuma on pelottavin osuus kuulijalle, näin voisi käydä ihan kenelle vaan. Ihan kuka vaan voi koskettaa ovenkahvaa-ostoskärryä-maitopurkkia-luottokorttilukijaa jossa asuu edellisen käyttäjän hyppykuppa tai paiserutto. Kuka tahansa voi huomaamattaan pyyhkäistä kasvojaan, ehkä rapsuttaa kutisevaa finniä, tai olla laittamatta laastarin siihen aamuiseen paperihaavaan. Kuka tahansa. Kenelle vaan vois käydä näin.  Ihan kenelle vaan. Tämä arpa on osunut meille nyt kolmasti. Silloin kun T kuoli. Kuka tahansa olis voinut olla se yksi neljästä tuhannesta. Silloin kun M sai bakteeri-infektion lonkkaan. Kuka tahansa olisi voinut saada sen. Kenen hyvänsä lapselle olisi voinut tulla vastaava infektio. Nyt kun mä sain vastaavan bakteeri-infektion kasvoihin, ollaan taas samassa tilanteessa. Näin olisi voinut käydä kelle tahansa. En tehnyt mitään väärin. En olisi voinut tehdä mitään toisin. Se oli sattumaa. Puhdasta sattumaa. En olisi voinut välttää tilannetta toimimalla toisin. En olis voinut elää terveemmin, puhtaammin, ekologisemmin, luonnonmukaisemmin välttääkseni tämän. Näin vain kävi.


Huomenna on taas lääkäri.


Kommentit

  1. Edustat tiettyä kantaa, mutta yhä useampi asiantuntija on sillä kannalla, että sattuman vaikutus terveydentilassa on hyvin pieni. Tutkimusten mukaan samalle virus- tai bakteerimäärälle altistuvistakin ihmisistä vain osa sairastuu ja suuri osa jää terveeksi. Epigenetiikankin mukaan jo hyvin pienet asiat menneisyydessä ja nykyhetkessä voivat vaikuttaa siihen miten haitalliset ja hyödylliset geenit ovat aktivoituneina tai passiivisessa tilassa.Tämä taas vaikuttaa elimistömme vastustuskykyyn.

    Itse en usko sattuman suureen vaikutukseen ihmisten terveysasioissa. Toki on äärimmäisiä tilanteita kuten huonolla tsägällä ebolalle altistuminen. Lähes jokainen sairastuu siihen, mutta yleensä terveytemme riippuu tosi paljon puolustuskyvystämme ja elimistömme yleisestä voinnista ja se taas ei ole suinkaan sattumanvarainen asia.

    Tsemppiä ja toivon mukaan toivut hyvin!

    Minttuli

    VastaaPoista
  2. Itseasiassa infektiosairaudetkaan eivät ole pelkän sattuman seurausta. Kunkin ihmisen vastustuskyky ja tarkemmin ottaen elinvoiman tila ratkaisevat paljon siinä voittaako elimistö virusten ja bakteerien hyökkäykset, joille me kaikki altistumme päivittäin. Vastustuskykyä voi onneksi vahvistaa tasapainottamalla ja vahvistamalla elinvoimaansa. Miten se tapahtuu? Alla pari kiintoisaa linkkiä aiheesta.

    http://www.homeopathicassociates.com/acute-treatment/resist-infectious-diseases/

    https://www.homeopathic.com/Articles/Using_homeopathy_for_ailments/A_Homeopathic_Perspective_on_Infectious_D

    Toivottavasti vointisi paranee pian!

    T:Tuulia

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi