torstai 12. helmikuuta 2015

tänään on torstai

Tänään on torstai. Tänään on helmikuun kahdestoista. Tänään eletään vuotta 2015. Tänään on ollut lomapäivä. Tänään on ollut hyvä päivä. Tänään on ollut huono päivä. Tänään olen halunnut kertoa lapsilleni etten enää kestä niitä. Tänään olen ollut hirviöäiti. Tänään olen useamman kerran vetänyt autoni tiensivuun. Tänään meillä on taas katsottu sitä videopätkää, jossa se yksi turvavyötön aiheuttaa kolmen muun matkustajan kuoleman. Tänään meillä on taas ollut Ihan Hirveitä Lapasia – kyllä, lapasia, ei lapsia. Tänään mun lasta ahdisti niin että se lajitteli matikkalelut ja teki niistä ympyröitä. Tänään niihin ympyröihin ei saanut koskea kukaan. 



Tänään olen leiponut lasten kanssa suolarinkeleitä. Tänään olen asiaankuuluvasti oppinut keittämään ne rinkelit soodavedessä. Tänään niistä tuli aivan järkyn hyviä. Tänään päätin tehdä niitä pian uudestaan. 



Tänään me lähdettiin leikkideitiltä, koska isäntä – niin sanotusti – ”lost it”. Sai siis sellaisen raivarin että oli parempi poistua takavasemmalle. Tänään halasin ystävää ja kuiskasin korvaan; "Ei se mitään..." Tänään olen nauttinut meidän talvikeväästä puistossa, elohopean kohotessa helmikuussa liki 20C:een. Tänään multa on kysytty käykö mun tytär sirkuskoulua. Tänään olen vastannut että se kalliokiipeilee kerran viikossa.







Tänään olen väitellyt blogin kommenttiosiossa koulujärjestelmästä, todeten että väittely on vaikeeaa, turhaa ja ehkä jopa mahdotonta kun puhutaan kahdesta eri osavaltiosta. Tänään olen taas muistanut että meillä oli syy ostaa asunto tämän koulupiirin alueelta. Tänään muistan taas että meitä on siunattu keskimääräistä paremmilla kouluilla. Tänään löysin etsiessäni tiedon siitä että meidän koulupiirissä on länsirannikon parhaat listauksen osalta kolme koulua, ja osavaltiotasolla siihen mahtuu neljä oppilaitosta. Tänään olen myös oppinut että lukio-opetusta olis ehkä hyvä lähteä etsimään jostakin muualta. Tänään olen taas kerran todennut ettei maailma ole mustavalkoinen.




Tänään olen tehostanut työnhakua. Tänään olen laajentanut työnhakuani yhdestä kuuteen konsulttitoimistoon. Tänään olen työtähakiessa kertonut suurimmaksi saavutuksekseni kuntouttaa puhumaton kolmevuotias tyttäreni lapseksi joka käy nyt koulua tavallisessa koululuokassa. Tänään olen ollut ylpeä tehdystä työstä. Tänään olen ollut ylpeä lapsistani. Tänään olen ilmoittanut että mun ”super power” on olla kaksosten, ja autististen lasten äiti.

Tänään olen siivonnut kolme koiranoksennusta meidän vastapestyltä kokolattiamatolta. Tänään olen taas kerran haaveillut jostakin muusta lattiamateriaalista – ainakin alakerrassa.


Huomenna me yritetään mennä leikkimään uudestaan. Huomenna on perjantai. Huomenna alkaa viikonloppu. Huomenna ehkä joku tarjoaa mulle töitä. Huomenna saan ehkä ajatella sitä mahdollista haikeutta töihin paluusta. Huomenna saan ehkä ajatuksen tasolla kaivata lapsiani, edes hetken. Huomenna on taas uusi päivä – onneksi. Huomennakin on onneksi kevät, kevät keskellä talvea.

kevätpörriäinen


3 kommenttia:

  1. En ymmärrä miten saat tavallisen ajatustenvaihdon väännettyä väittelyksi. Kalifornian ja Washingtonin järjestelmät eivät eroa toisistaan niin paljon, vaan ero on yksittäisissä kouluissa. Hyvä, että toit tässä esille sen että teidän koulu on kärkikastia. Suomessa asuva lukija ei välttämättä tiedä, kuinka eriarvoisessa asemassa lapset ovat täällä USA:ssa koulutuksen suhteen. Teidän lapset ehkä oppii kirjoittamaan jo kindergartenissa, mutta on paljon lapsia jotka eivät osaa kirjoitaa edes high schoolissa.
    Mekin ollaan ostamassa taloa sillä perusteella, että alueella on ysin tai kympin koulu. Onneksi meidän perhe on niin etuoikeutettu, että meillä on siihen varaa. Ehkä meidänkin lapset sitten kirjoittaa esseitä ensi vuonna. Mutta jos eivät kirjoita, niin en ole kovin huolissani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, en tarkoittanut sanalla väittely mitään huonoa, väitteleminenhän on pääsääntöisesti positiivinen asia, ja avaa kaikkien osallistujen näkemyksiä aiheesta kuin aiheesta.

      Koulutuksessa on täällä aivan valtavaa eriarvoisuutta, se on ihan totta. Lukutaidottomuus on esimerkiksi Kentuckyssä edelleen ihan oikea ongelma. Luitko muuten sitä Jari Tervon kolumnia jossa kirjoitettiin että myös Suomessa kasvava määrä nuoria päättää perusopetuksen vaillinaisella lukutaidolla. Mulle ei koskaan ollut tullut mieleenkään että Suomessakin saatettais olla tällaisessa tilanteessa. En tosin tiedä mihin Tervo väitteensä perustaa. Myös medialukutaidottomuus on kasvava ongelma niin Suomessa kuin maailmallakin.

      Me valittiin aikanaan oma talo sen perusteella, että mieluummin pienempi talo hyvän koulun alueelta, kuin iso talo jostakin muualta. Toisaalta oppiakseen lapsi tarvitsee vain yhden hyvän ja itselleen sopivan opettajan. Siihen ei välttämättä tarvita stä ysin tai kympin koulua.

      Poista
  2. Meidän tytöt saa aina ihmettelyjä osakseen kun ne menee noita monkey bars. Molemmat oppi menemään ne viime kesänä ja nyt menevät niitä edestakas kauheeta vauhtia. Myös sellaisia jossa mennään "ylämäkeen". Hyvää liikuntaa.

    VastaaPoista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.