ja kaiken takana olikin... teepuuöljy

Jokainen vähääkään sairaala- ja/tai lääkärisarjoista kiinnostunut muistaa tv-sarjan House. House ratkaisi ongelman jos toisenkin, samalla nappaillessaan narkoottisia kipulääkkeitä. Kinkkisimmät tapaukset, ne joissa ei tuntunut olevan päätä eikä häntää, ja potilas teki kuolemaa annettiin Dr Housen ratkaistaviksi.

Tänä aamuna istuin taas lääkärissä. Puolikas naamaa ja vähän toistakin puolta turvoksissa. Me käytiin Jameksen kanssa läpi kaikki niitä testituloksia. Mitään ei löytynyt, valkosoluarvot näytti hyviltä ja silti naama näyttää siltä että joku on lyönyt mua ja lujaa. James haluaa että mä menen näyttäytymään silmäspesialistille. James haluaa että syön kaikki antibioottini loppuun, ihan vaan senkin takia että ne toimii tarvittaessa myös jatkossa. Tunnelma oli leppoisa, lauma oli koulussa ja Fredden kanssa kotona, ja me juotiin Jameksen kanssa kaffetkin. Kysyn kuinka kauan tässä kestää ja se sanoo että olis yllättynyt jos naama paranis alle kahdessa viikossa. Kivaa. Kaksi viikkoa, kolme tai neljäkin on onneksi aika lyhyt aika ihmiselämässä.

Mua on alusta saakka vaivannut tässä koko jupakassa se että naama turposi sen jälkeen kun ryhdyin valelemaan sitä nenänvarren näppylää teepuuöljyllä. Niinpä siinä kahvittelun lomassa kysyin Jamekselta et onko se nyt ihan satavarmaa ettei tää voi olla allerginen reaktio. Kerron taas kerran laittaneeni nenänvarren näppyyn teepuuöljyä, paljon teepuuöljyä. Teemalla mitä enenmmän sitä tehokkaampaa... James katsoo mua ja kysyy oliko iho rikki siinä kohdassa mihin laitoin öljyä ja vastaan et oli. Sit se sanoo että allergisen reaktion pitäis periaatteessa olla kasvojen molemmin puolin. Periaatteessa. Sit se sanoo vielä kolmannen kerran ”periaatteessa... mutta ei aina” ja avaa ne labrat uudestaan. Labran vastauksista näkyy että vaikka ne leukkarit on normaalin rajoissa on kehossa silti käynnissä stressireaktio. James katsoo mua hetken ja kysyy oonko kokeillut hautoa kylmällä. Vastaan et käskettiin hautoa kuumalla ja kostealla ja niin oon tehnyt, ja James sanoo et joo, bakteeri-infektiota pitää hautoa kuumalla ja kostealla, mutta allergisen reaktion aiheuttamaa turvotusta hoidetaan kylmällä. Kokeile kylmää.

Se käskee kokeilemaan kylmää, ja laittamaan sähköpostia lopputuloksesta. Nyrkkisääntö on kuulemma et jos turvotus ei muutu miksikään ja iho punoittaa on kyseessä bakteeri-infektio, ja jos turvotus hellittää kylmällä hauteella edes hetkeksi on sangen mahdollista että se on allerginen reaktio. Kotona haudon naamaa kuuman hauteen sijasta jääpussilla ja turvotus laskee hetkeksi. Iho ei punoita ja kylmä tuntuu jotenkin hyvältä. Turvotus nousee pian takaisin, mutta laskee hetkeksi.

Laitan Jamekselle sähköpostia. Se vastaa että olen tässä kohdassa ollut fiksumpi kuin ne neljä tai viisi mua hoitanutta lääkäriä. Kukaan ei kuunnellut mua kun piipitin ensiapupolilla siitä öljystä. On siinä tässä vaiheessa jo tulehdustilakin, antibiootit on syytäkin syödä loppuun, mutta ehkä tältä kaikelta olis vältytty jos ne olis silloin ekalla kierroksella tajunnut hoitaa allergista reaktiota MRSA:n sijaan.

Koulunpihalla törmään tuttavaan odottaessani rinsessaa. Se kysyy miten voin ja kerron et tää onkin sit kai allerginen reaktio teepuuöljylle. Se sanoo ettei koskaan ole kuullut että kukaan saisi reaktion teepuuöljystä... kerta se on ensimmäinenkin. Naamiksessa lääkäriystävä kehoittaa unohtamaan öljyt ja rohtoyrtit. Illalla nakkaan teepuuöljyn roskikseen. Meidän perheessä ei enää käytetä teepuuöljyä. Onneksi se olin minä eikä joku meidän lapsista tai Fredde. Huomenna soitan ja varaan ajan siltä silmäspesialistilta.