Siirry pääsisältöön

rakkaalla lapsella...

Viski, Whisky, Whiskey, Bourbon, Straight Rye, Scotch... yhtälailla kaikki sitä samaa; usquebaugh - "elämän vettä". En ole mikään viskityyppi. En lähde väittämään ettei naiset juo viskiä, toiset juo ja toiset ei juo. En juo. Pitäydyn hyvissä Gineissä, oluissa ja viinissä - niin ainakin luulin.

vasemmalla vähän isompi tynnyri




Fredde juo viskiä. Se juo skottia ja bourbonia. Se juo ruisviskiä, mallasviskiä ja maissiviskiä. Sillä on omat suosikkinsa ja oma näkemyksensä siitä mikä on hyvää. Mun tehtävä on ottaa siemaus ja irvistää.





Tuli kuitenkin pysähdyttyä hetken mielijohteesta meidän omalla, paikallisella tislaamolla. Jos ei muuta, niin siks et on se pahuksen pyhän valentinuksen päivä. Muutenkin on kivaa olla mukava vaimo, ja puitteetkin oli makeet. Kieltäydyin kohteliaasti maistelusta ja sanoin keskittyväni kuvaamaan, ens kerralla saatan valita toisin. Maistoin siemauksen talon bourbonia ja valmistauduin irvistämään, mut sehän oli oikeastaan aika hyvää. Se suora ruiskin maistui, enkä muista koskaan todenneeni taskulämpimästä vodkasta että se olis hyvää - tämä oli.





Ehkä mustakin kasvaa ajan kanssa viskisieppo. Aikoinaan muistan miten lukion äidinkielenlehtori ilmoitti aineita palauttaessaan että  arvosana saattaa olla suoraan verrannollinen nautitun viskin määrään.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...

kuusitoista

Tiesin että tässä kävisi näin ja silti ne väkisin esiin puskevat kyyneleet pääsivät yllättämään. Sellainen sekoitus iloa, onnea, ylpeyttä ja luopumisen tuskaa uuden ajanjakson edessä. Minun lapseni, minun ihana, ihana lapseni. Minä. Rakastan sinua niin ettei siihen löydy edes sanoja, että se tuntuu fyysisenä kipuna. Sinä. Minun rakas, rakas lapseni. Tättähäärä. Minä muistan kuinka silloin kauan sitten takerruit minuun lastensairaalan ovella terapeutin päättäväisesti kantaessa sinut sisälle. Minä jäin ulos ja itkin. Minun koko kehoni halusi josta sinun perääsi, tuntui kuin joku olisi repinyt irti osan minua. Minä muistan kuinka kuljit hattu keikkuen eskarin orientaatioon ja me seurasimme perästä. Minä muistan. Minun koko kehoni muistaa.  Keskiviikkona sinä täytit kuusitoista. Tulit vähän unenkarheana alakertaan, halasit ja moiskautit pusun ensin minulle, sitten isälle. Hymyilit kun näit sinulle katetun aamiaisen ja ojensit läppärisi isälle sanoen: ”Tekisin itse, mutta tartten sun aj...