lauantai 14. helmikuuta 2015

rakkaalla lapsella...

Viski, Whisky, Whiskey, Bourbon, Straight Rye, Scotch... yhtälailla kaikki sitä samaa; usquebaugh - "elämän vettä". En ole mikään viskityyppi. En lähde väittämään ettei naiset juo viskiä, toiset juo ja toiset ei juo. En juo. Pitäydyn hyvissä Gineissä, oluissa ja viinissä - niin ainakin luulin.

vasemmalla vähän isompi tynnyri




Fredde juo viskiä. Se juo skottia ja bourbonia. Se juo ruisviskiä, mallasviskiä ja maissiviskiä. Sillä on omat suosikkinsa ja oma näkemyksensä siitä mikä on hyvää. Mun tehtävä on ottaa siemaus ja irvistää.





Tuli kuitenkin pysähdyttyä hetken mielijohteesta meidän omalla, paikallisella tislaamolla. Jos ei muuta, niin siks et on se pahuksen pyhän valentinuksen päivä. Muutenkin on kivaa olla mukava vaimo, ja puitteetkin oli makeet. Kieltäydyin kohteliaasti maistelusta ja sanoin keskittyväni kuvaamaan, ens kerralla saatan valita toisin. Maistoin siemauksen talon bourbonia ja valmistauduin irvistämään, mut sehän oli oikeastaan aika hyvää. Se suora ruiskin maistui, enkä muista koskaan todenneeni taskulämpimästä vodkasta että se olis hyvää - tämä oli.





Ehkä mustakin kasvaa ajan kanssa viskisieppo. Aikoinaan muistan miten lukion äidinkielenlehtori ilmoitti aineita palauttaessaan että  arvosana saattaa olla suoraan verrannollinen nautitun viskin määrään.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.