Siirry pääsisältöön

maanantai

07:18 herään valkenevaan aamuun, nappaan yöpöydältä puhelimen ja vilkaisen sähköpostit.

07:25 FitBit rannekkeen herätys värisee ranteessa ja alan tuuppimaan vieressäni ruususen untaan nukkuvaa rinsessaa hereille. Tiedän et se on väsynyt. Se nukahti eilisten kuohujen jälkeen vasta iltakymmeneltä, kukkui yöllä pari tuntia ja vääntelehti, kääntelehti ja puhui unissaan sen vähän minkä se ”nukkui”

07:30 M avaa toisen silmänsä. Toinen silmä on muurautunut umpeen. Haen kylppäristä vedellä kostutetun pumpulitupon ja autan sankaritarta avaamaan silmänsä. Maanittelen sen sängystä kylppärin kirkkaisiin valoihin pystyäkseni paremmin arvioimaan tilannetta. Kivaa, meillä on tällä viikolla silmätulehdus. Tänään M, huomenna jannut ja loppuviikosta sit me aikuiset?

07:35 avaan poikien huoneen oven ja herättelen niitä kouluaamuun. Samalla poimin laatikostoista vaatteet; kahdet alkkarit, kahdet farkut – yhdet ruskeat ja yhdet siniset revityt, kaksi paitaa – toisessa pingviini, toinen merimiesraidallinen paksumpi paita.

07:40 O istuu syömässä murojaan sillä välin kun K keskittyy kirmaamaan olohuonetta päästä päähän ja mä yritän saada sitä ruokakomeroon tekemään valintaansa. Samalla soitan M:n kouluun ja ilmoitan poissaolopuhelinvastaajaan et M jää kotiin, koska sillä on silmätulehdus.  Fredde ilmestyy alakertaan ja kerron sille et M:lla on silmätulehdus ja et mä yritän saada sen heti aamusta lääkäriin. Fredde lupaa ottaa O:n kyytiin ja tiputtaa sen sen koululle.

07:45 K istuu viimeinkin murolautasen edessä ja ainakin esittää syövänsä, lähinnä se kai kuitenkin pyörii tuolissaan. Puhelimesta kirjoitan vielä sähköpostin opelle ja koulusihteerille. Muistutan kirjoittaessani K:ta syömisestä pariin kymmeneen kertaan ja lähetän O:n pukemaan.

07:55 patistan K:ta pukemaan.

08:00 K ei ole päässyt alkua pidemmälle. Uhkaan lähettää sen kalsareissa kouluun jos ei edistystä ala tapahtumaan. Käytän Koiran pissalla ja palaan sisään patistamaan K:ta.

08:05 jannut leikkii hippaa ja ajaa toisiaan ympäri alakertaa. Odotan puhelimessa lastenlääkäriin ja sihisen et takki päälle ja kengät ja...

08:07 Jimmyn bussi kurvaa talon eteen ja edelleen puhelimessa odottaessani vien K:n bussiin. Lastenlääkäriasema vastaa sillä hetkellä kun me ollaan noustu bussiin ja bussissa laulaa kuorossa viitisentoista eskarilaista. Pahoittelen melua puhelimeen ja luettelen M:n sukunimen, etunimen ja syntymäajan. Kiinnitän K:n turvavöihin ja vilkutan bussikuskille ja kadulta laumalle eskarilaisia. M saa lääkäriajan 8:40.

08:10 juoksen yläkertaan, huikkaan M:lle et se pukis päälleen ja hyppään salamasuihkuun.

08:25 ruokin Koiran alakerrassa, moiskautan pusun O:n poskelle ja suihkin sen tukkaan täikarkotetta.

08:35 me ollaan lastenlääkäriasemalla. Päivitän vakuutustiedot, varaan M:lle ajan vuositarkastukseen ja lääkärin avustaja tulee hakemaan meidät. Se punnitsee M:n ja sit kerron miks me ollaan siellä. Samalla me törmätään M:n omaan lääkäriin ja se pahoittelee et me ollaan siellä, ja kysyy mitä noin muuten kuuluu. 

Cancunilla on kans silmätulehdus ja se tarvitsee myös ainakin yhden rokotuksen


08:43 lääkäri koputtaa huoneen oveen. Dr Larson ei oo koskaan ennen tavannut meitä ja huomaan et sillä menee pasmat sekaisin M:n kanssa. Se yrittää keskustella mun kanssa ja yhtä päättäväisesti M ohjaa keskustelun takaisin itselleen. Meidän ”oma” lastenlääkäri ja se vakkari toinen vaihtoehto tietää että M on sangen kykenevä hoitamaan itse omat asiansa ja mun tehtävä on olla lähinnä statisti ja mahdollisesti tukea M:n vastauksia.

08:50 lääkäri haluaa katsoa M:n korvat. M:n mielestä se on turhaa koska sillä on silmä eikä korva kipeänä, mutta se myöntyy toimenpiteeseen, kuitenkin korostaen että sen korvat EI ole kipeät. Korvat on odotestusti puhtaat. Diagnoosi on – kas, kas – silmätulehdus. Resepti lähtee sähköisenä apteekkiin ja me jatketaan matkaa eteenpäin.

Autossa M kysyy ehditäänkö me aamukahville ennen mun lääkäriä. Lupaan luovia parhaan taitoni mukaan aamuruuhkassa.

09:15 me ollaan ruokakupan pihassa ja me käydään valkkaamassa M:lle donitsi ja tilataan mulle kuppi kahvia. M valkkaa meille istumapaikan ja me jutellaan siinä aamukahvin äärellä.

09:50 me astutaan mun lääkäriaseman ovesta sisään. Ilmoittaudun ja me istutaan odottamaan. Odotellessani saan viimeinkin valmiiksi sen kaulahuivin jota oon työstänyt reilun vuoden, #1 puikoilla neulominen on hidasta. Vuoden neulontaprojektin päätäminen siinä odotushuoneessa kuvastaa hyvin siellä vietetyn ajan pituutta. Odotuksen aikana me ehditään käydä kahdesti vessassakin.

valmis


10:30 meidät pyydetään viimeinkin peremmälle. Lääkärin assari pahoittelee että James on vähän myöhässä. Sillä on enää yks potilas ennen mua. No mahtavaa, mulla oli aika lääkäriin kello kymmenen ja yhdeltätoista pitäis olla jo seuraavassa paikassa. Katelynn lupaa kertoa tän lääkärille. Mä jään miettimään kuinka paljon se on myöhässä iltapäivällä, jos se on reilu tunti aloittamisen jälkeen jo tunnin myöhässä aikataulusta. Siirtyykö iltapäivän potilaat kenties seuraavaan aamuun, vai varaako ne sille potilaita vaan aamupäivälle jotta vikatkin saadaan hoidettua ennen viittä?

10:43 James purjehtii huoneeseen. Se vääntää ja kääntää ja asettelee mun SI-nivelen taas kerran paikoilleen, antaa kotihoito-ohjeet ja käskee ostamaan soutulaitteen. Se huomauttaa et mulla on yliliikkuvat nilkat ja pihtipolvet. Kerron olleeni tästä tietoinen jo muutaman kymmenen vuotta, mutta James on varma että tilanne on pahentunut. En usko, mutta olen tyytyväinen että SI-nivel on taas paikoillaan. Jos en olis kantanut neljää lasta, kolmessa eri raskaudessa, ja jos en olis parikymmentä vuotta takaperin murtanut yhtä lannenikamaani pudotessani hevosenselästä, olis mun SI-nivel varmaan ihan bueno. Valitettavasti se typerä nivel aiheuttaa enemmän kuin tarpeeksi harmia. Kotona googlailen SI-nivelen hoitoa, ja ajattelin seuraavaksi pyytää et se lähettää mut kipupistokseen.

10:56 me juostaan M:n kanssa kadun toiselle puolelle autoon. Meillä on neljä minuuttia aikaa ajaa kymmenen minuutin matka K:n kouluun. Onneksi on tutkanpaljastin ja kohtuullisen väljä liikenne.

11:00 O:n koulussa alkaa Ystävänpäiväbileet.

11:02 pysäköin auton K:n koulun eteen ja me juostaan M:n kanssa sisälle. Luokassa odottaa jo K:n kanssa koulun toimintaterapeutti ja erityisope, opettaja kävelee luokkaan mun ja M:n vanavedessä. Meillä on K:n erityisopetussuunnitelmapalaveri – IEP.



11:05 palaveri alkaa virallisesti. M ja K pelaa lautapelejä luokan takaosassa ja me aikuiset allekirjoitetaan se kaavake joka todistaa meidän kaikkien olevan paikalla. IEP-palaverit on lakisääteisiä ja niiltä puuttuu lainvoima jos joku tiimistä puuttuu eikä ole valtakirjalla siirtänyt toimintavaltaa toiselle tiimiläiselle.

Puolisen tuntia me ruoditaan K:n asioita. Me puhutaan menneestä ja tulevasta. Me puhutaan Sensorisen integraation ongelmista, keskittymisvaikeuksista, turhasta kiirehtimisestä. Me käydään läpi tulevaa syksyä ja sitä et seuraava koulu – se mitä M nyt käy – on jo tarkistanut tän uuden IEP:n ja sitoutunut siihen. K:lle kirjataan syksylle sosiaalisten taitojen ryhmä kolmesti viikossa, toimintaterapiaa kahdesti kuukaudessa. Sille kirjataan lista apuvälineistä koulukäyttöön; erilaisia puru- ja räpellysvälineitä, wiggle-seat, purkka ja mahdollisuus myös seistä opetuksen aikana.

Samalla puhutaan K:n vaikeuksista, ja myös kaikesta siitä hyvästä. Opettaja kertoo kuinka hyväntuulinen ja joviaali se on. Ne kertoo että se selkeesti nauttii koulunkäynnistä ja sivulauseissa käsitellään sit se taipumus kiirehtiä, se ettei se halua leikkiä muitten kanssa ja että se monella tavalla on aika hiljainen ja vetäytynyt koulussa. Selitän psykiatrin näkemystä kaksosuudesta ja siitä miten se K:n kaltaisessa lapsessa näkyy tavallaan tietynlaisena Dr Jekyll/Mr Hyde tyylisenä kahtalaisena persoonallisuutena. Kotona meillä on ulospäinsuuntautunut ja avoin lapsi joka koulussa on hiljainen ja sulkeutunut. Koulussa se ei näytä tunteitaan ja kotona meillä kilahdetaan milloin mistäkin ja samalla riemuitaan näkyvästi ja kuuluvasti. Tiimi oli kiinnostunut tästä teoriasta ja totes että se vaikuttaakin koulussa tavallaan turhankin kontrolloidulta ja hillityn hallitulta.

Tiimi suositteli harkitsemaan sitä et jannut kuitenkin menis ens vuonna samalle luokalle, mutta myönsi että se et ne sit taas vuoden päästä erotetaan toisistaan ei ole toimiva ratkaisu, täällä kun on melkoinen rulijanssi saada kaksoset samalle luokalle ekan kouluvuoden jälkeen.

11:35 me istutaan autossa ja ajetaan apteekkiin hakemaan M:n silmätipat. Matkalla apteekkiin K huokaa takapenkillä; ”Ms Michelle is so pretty, and she sounds so pretty too… She has a beautiful voice, and I could listen to her all day long.” Me ollaan vielä pulassa tän jannun kanssa.

11:42 poimin ne silmätipat kyytiin apteekin autokaistalta.

11:47 me astellaan keskelle bileitä O:n luokkaan. O:lla on ollut hyvät juhlat ja se on tosi vaikuttunut siitä et sekin oli huomioitu ja se sai kans keksiä ja herkkuja. Kotiin viemisiks sillä on mukanaan kassillinen karkkia. Huomenna on K:n bileet ja keskiviikkona M:n. O:n opettaja jaksaa taas päivitellä ja kehua miten hyvin O otti sen etten mä päässyt juhliin. Mä vastaan että O on suorastaan huolestuttavan joustava. 

11:59 me kurvataan ulos koulun parkkipaikalta ja ajetaan kotiin syömään ensin lounasta ja sit karkkia.

12:15 M saa lievän vastustelun jälkeen ekan satsin silmätippoja.

12:30 lounaaksi syödään hunaja-maapähkinävoileipiä, kiiviä ja luomujelloa. Mä keitän itselleni kupin kahvia ja kaivan jääkaapista chiansiemen jogurtin lounaaksi itselleni. Lounaan kylkiäisenä nappaan kolme kurkumatablettia rauhoittamaan tulehdusta SI-nivelessä.

13:00 M jumppaa mun kanssa telkkarin edessä ja mä yhdyn M.n mielipiteeseen siitä että tuli valkattua vähän turhan raivokas jumppa. Kumpikaan meistä ei pysy sen nuoren ammattilaisen perässä ja näytetään varmaan enneminkin juopuneilta heinäsirkoilta kuin atleeteilta.

13:30 lupaan et me voidaan katsoa yhdessä elokuva ja me istutaan pari tuntia yläkerran sohvalla tuijottamassa Spy Kids elokuvaa.

15:30 M saa tokan annoksen silmätippoja.

16:15 Fredde tulee kotiin poikkeuksellisen aikaisin ja esittelee uutta löytöään innostuneena. Kukapa ei haluais aitoa F1-takkia. Okei, oli se aika hieno.



16:30 ne menee kylpyyn leikittyään ensin aikansa vakoilijoita ja salaisia agentteja. Kylvyssä ne puhaltaa saippuakuplia ja M murjottaa kun se ei pääse silmätulehduksen takia samaan ammeeseen.

17:30 K kilahtaa koska ei saa lupaa katsoa telkkaria. Se kirkuu ja potkii. Se heittäytyy lattialle ja yrittää lopulta lyödä mua. Meillä saa kyllä kirkua ja potkia seiniä ja tuoleja, ja meillä saa huutaa ja meuhkata ja maata lattialla. Meillä ei kuitenkaan koskaan saa lyödä aikuista. Nappaan sitä kiinni lyöntiin kohotetusta rantteesta, ilmoitan rauhallisesti et mua ei lyödä ja lähetän sen yläkertaan. Kuulen miten se istuu ja nyyhkyttää portaissa. Lopulta se tulee pyytämään anteeksi ja me ruvetaan yhdessä laittamaan päivällistä. Tilanne ohi.



18:15 ruoka on pöydässä.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi