lauantai 6. huhtikuuta 2013

aamuisin


Sillä hetkellä kun mä heräsin olin aika varma että meille oli hyökännyt joku tai että meillä oli tulipalo tai... en tiedä mikä, mutta väkivaltaiselta se tuntui ja väkivaltaista se oli. M hyppää suoraan mun päälle. K hyppää M:n päälle ja M kiljuu K:lle et sitä sattuu ja ettei niin saa tehdä. Viimeisenä huoneeseen juoksi O tiedottaen ylpeänä pissanneensa housuihin. Katson kelloa, se on seitsemän - kolmea yli. On taas uusi aamu.

Matkalla alakertaan laitan pyykkikoneen päälle, huuhdon kokolattiamattoa etikkavedellä, etsin O:lle puhtaat housut, tyhjennän potan. Siinä vaiheessa kun mä viimein selviän sinne alakertaan, on siellä jo täys meno käynnissä. Kaksi juoksee sohvan ympäri ja kolmas itkee. K hokee mennessään et se haluu katsoo telkkaa, telkkaa, telkkaa... K:n käytöksestä vois kuvitella ettei meillä mitään muuta tehdäkään ja jos K sais valita ei meillä varmaan muuta tehtäiskään – katsottais telkkaa ja pelattais iPadillä.

Tavoittelen hetken hiljaisuutta tarjoilemalla Nalle Puh –keksejä. Jokaiselle yks Ruu, yks I-haa, yks Nalle Puh, Nasu, möhköfantti, tiikeri. ”Veetttääää, mä haluun veetttääää!!!! Lisäääää! Lisääää keksejä” Mä vihaan äkillisiä, väkivaltaisia herätyksiä. Voin oikein hyvin – melko hyvin – nousta viideltä jos saan herätä rauhassa, edes 20 sekuntia. Aavistuksen verran aamuäkeänä liian nopeasta herätyksestä, tarjoilu tökkii ja ne siirtyy juoksemaan sohvan ympäri kunnes O kaatuu ja itkee taas. M muistuttaa pyörremyrskyä mennessään. Muutamassa minuutissa alakerta on täynnä tavaraa.

Kaikille kumpparit jalkaan ja hupparit tai fliseet tai ihan mitä vaan... Koira narun päähän ja ulos. Ulkona on tilaa huutaa ja juosta. M tarvitsee tilaa. Se on tukehtua ensimmäisen loma-aamun valtaisaan energiaryöppyyn. Me löydetään sisilisko, kastemato, pupu, etana, lisää matoja. Ne hyppii K:n kanssa vesilätäköissä ja Koira juoksee ympäri tyhjää tonttimaata. Me nähdään kojootinkakkaa ja karhunkakkaa ja hevosenkakkaa. M kysyy miten mä tiedän niin paljon kakasta. Naurahdan... äidit tietää kaikenlaista, etenkin kakasta.

Sisään palaa likainen ja märkä Koira, läpimärkä K – kaadan kummastakin kumpparista vedet nurmikolle, semimärkä M, O ja mä. O ei ole erityisen likainen eikä märkä mutta sillä on taskut täynnä pikkukiviä. Sen aarteita. Koira kuivumaan autotalliin, lapset kuistilla ilkosilleen ja sisään. Ylhäällä siirrän sen ekan satsin pyykkiä kuivuriin ja laitan uuden satsin pesuun. Otan M:lle ja K:lle kuivat vaatteet ja lähdet takas alas laittamaan pannareita. K:n sanoin: ”Äitien homma on tehdä lapsille pannareita ja kermavaahtoa aamulla”


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.