Siirry pääsisältöön

aamuisin


Sillä hetkellä kun mä heräsin olin aika varma että meille oli hyökännyt joku tai että meillä oli tulipalo tai... en tiedä mikä, mutta väkivaltaiselta se tuntui ja väkivaltaista se oli. M hyppää suoraan mun päälle. K hyppää M:n päälle ja M kiljuu K:lle et sitä sattuu ja ettei niin saa tehdä. Viimeisenä huoneeseen juoksi O tiedottaen ylpeänä pissanneensa housuihin. Katson kelloa, se on seitsemän - kolmea yli. On taas uusi aamu.

Matkalla alakertaan laitan pyykkikoneen päälle, huuhdon kokolattiamattoa etikkavedellä, etsin O:lle puhtaat housut, tyhjennän potan. Siinä vaiheessa kun mä viimein selviän sinne alakertaan, on siellä jo täys meno käynnissä. Kaksi juoksee sohvan ympäri ja kolmas itkee. K hokee mennessään et se haluu katsoo telkkaa, telkkaa, telkkaa... K:n käytöksestä vois kuvitella ettei meillä mitään muuta tehdäkään ja jos K sais valita ei meillä varmaan muuta tehtäiskään – katsottais telkkaa ja pelattais iPadillä.

Tavoittelen hetken hiljaisuutta tarjoilemalla Nalle Puh –keksejä. Jokaiselle yks Ruu, yks I-haa, yks Nalle Puh, Nasu, möhköfantti, tiikeri. ”Veetttääää, mä haluun veetttääää!!!! Lisäääää! Lisääää keksejä” Mä vihaan äkillisiä, väkivaltaisia herätyksiä. Voin oikein hyvin – melko hyvin – nousta viideltä jos saan herätä rauhassa, edes 20 sekuntia. Aavistuksen verran aamuäkeänä liian nopeasta herätyksestä, tarjoilu tökkii ja ne siirtyy juoksemaan sohvan ympäri kunnes O kaatuu ja itkee taas. M muistuttaa pyörremyrskyä mennessään. Muutamassa minuutissa alakerta on täynnä tavaraa.

Kaikille kumpparit jalkaan ja hupparit tai fliseet tai ihan mitä vaan... Koira narun päähän ja ulos. Ulkona on tilaa huutaa ja juosta. M tarvitsee tilaa. Se on tukehtua ensimmäisen loma-aamun valtaisaan energiaryöppyyn. Me löydetään sisilisko, kastemato, pupu, etana, lisää matoja. Ne hyppii K:n kanssa vesilätäköissä ja Koira juoksee ympäri tyhjää tonttimaata. Me nähdään kojootinkakkaa ja karhunkakkaa ja hevosenkakkaa. M kysyy miten mä tiedän niin paljon kakasta. Naurahdan... äidit tietää kaikenlaista, etenkin kakasta.

Sisään palaa likainen ja märkä Koira, läpimärkä K – kaadan kummastakin kumpparista vedet nurmikolle, semimärkä M, O ja mä. O ei ole erityisen likainen eikä märkä mutta sillä on taskut täynnä pikkukiviä. Sen aarteita. Koira kuivumaan autotalliin, lapset kuistilla ilkosilleen ja sisään. Ylhäällä siirrän sen ekan satsin pyykkiä kuivuriin ja laitan uuden satsin pesuun. Otan M:lle ja K:lle kuivat vaatteet ja lähdet takas alas laittamaan pannareita. K:n sanoin: ”Äitien homma on tehdä lapsille pannareita ja kermavaahtoa aamulla”


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...