Siirry pääsisältöön

aamuisin


Sillä hetkellä kun mä heräsin olin aika varma että meille oli hyökännyt joku tai että meillä oli tulipalo tai... en tiedä mikä, mutta väkivaltaiselta se tuntui ja väkivaltaista se oli. M hyppää suoraan mun päälle. K hyppää M:n päälle ja M kiljuu K:lle et sitä sattuu ja ettei niin saa tehdä. Viimeisenä huoneeseen juoksi O tiedottaen ylpeänä pissanneensa housuihin. Katson kelloa, se on seitsemän - kolmea yli. On taas uusi aamu.

Matkalla alakertaan laitan pyykkikoneen päälle, huuhdon kokolattiamattoa etikkavedellä, etsin O:lle puhtaat housut, tyhjennän potan. Siinä vaiheessa kun mä viimein selviän sinne alakertaan, on siellä jo täys meno käynnissä. Kaksi juoksee sohvan ympäri ja kolmas itkee. K hokee mennessään et se haluu katsoo telkkaa, telkkaa, telkkaa... K:n käytöksestä vois kuvitella ettei meillä mitään muuta tehdäkään ja jos K sais valita ei meillä varmaan muuta tehtäiskään – katsottais telkkaa ja pelattais iPadillä.

Tavoittelen hetken hiljaisuutta tarjoilemalla Nalle Puh –keksejä. Jokaiselle yks Ruu, yks I-haa, yks Nalle Puh, Nasu, möhköfantti, tiikeri. ”Veetttääää, mä haluun veetttääää!!!! Lisäääää! Lisääää keksejä” Mä vihaan äkillisiä, väkivaltaisia herätyksiä. Voin oikein hyvin – melko hyvin – nousta viideltä jos saan herätä rauhassa, edes 20 sekuntia. Aavistuksen verran aamuäkeänä liian nopeasta herätyksestä, tarjoilu tökkii ja ne siirtyy juoksemaan sohvan ympäri kunnes O kaatuu ja itkee taas. M muistuttaa pyörremyrskyä mennessään. Muutamassa minuutissa alakerta on täynnä tavaraa.

Kaikille kumpparit jalkaan ja hupparit tai fliseet tai ihan mitä vaan... Koira narun päähän ja ulos. Ulkona on tilaa huutaa ja juosta. M tarvitsee tilaa. Se on tukehtua ensimmäisen loma-aamun valtaisaan energiaryöppyyn. Me löydetään sisilisko, kastemato, pupu, etana, lisää matoja. Ne hyppii K:n kanssa vesilätäköissä ja Koira juoksee ympäri tyhjää tonttimaata. Me nähdään kojootinkakkaa ja karhunkakkaa ja hevosenkakkaa. M kysyy miten mä tiedän niin paljon kakasta. Naurahdan... äidit tietää kaikenlaista, etenkin kakasta.

Sisään palaa likainen ja märkä Koira, läpimärkä K – kaadan kummastakin kumpparista vedet nurmikolle, semimärkä M, O ja mä. O ei ole erityisen likainen eikä märkä mutta sillä on taskut täynnä pikkukiviä. Sen aarteita. Koira kuivumaan autotalliin, lapset kuistilla ilkosilleen ja sisään. Ylhäällä siirrän sen ekan satsin pyykkiä kuivuriin ja laitan uuden satsin pesuun. Otan M:lle ja K:lle kuivat vaatteet ja lähdet takas alas laittamaan pannareita. K:n sanoin: ”Äitien homma on tehdä lapsille pannareita ja kermavaahtoa aamulla”


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...