Siirry pääsisältöön

A Blog With Substance


Kiitos tunnustuksesta Pabe G! Tykkäsin erityisesti tehtävästä tällä kertaa ja mietin tovin mitä valkkaisin. Päädyin kuviin ajalta ennen Amerikkaa, menneiltä vuosilta ja mutkien takaa... Oli hauskaa eilen illalla elailla vanhoja kuvia yhdessä L:n kanssa. M:kin innostui mukaan ja katsottiin hääkuvat ja kaikki.



Tunnustuksen säännöt ovat:
1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita näille kahdeksalle bloggaajalle tunnustuksesta.
4. Näytä kahdeksan satunnaista kuvaa kuvateksteineen.

Mulla on aina suurimmat vaikeudet löytää ne joille jakaa tunnustus kun aina tuntuu et kaikki on sen jo saaneet tai että hyviä vaihtareita on liikaa tai... Älkää siis ottako paineita, ei oo pakko jatkaa eteenpäin, mutta kuvia näkisin mielelläni. Tämä tunnustus lähtee seuraaville blogeille:


Kaksi ekaa on "ekoblogeja" ja mä nyt vaan tykkään harrastaa ekoilua vaikka en missään tapauksesa mikään hardcore ekoilija olekaan.


Seuraavat neljä on blogeja elämästä ihan ylipäätään ja samalla elämästä vähintäänyhden erityislapsen kanssa. Leijonaemojen blogissa on monta kirjoittajaa ja yhtä monta kuin kirjoittajia on vamman tai erityisyyden asteita, lähestymistapoja ja ajatuksia. Moni kirjoitus on mulle ollut silmiä avaava kokemus.


Oisko tulta on mun blogilistani "Jeesus-blogi". Silläkin on monta kirjoittajaa ja jokainen heistä tekee työtä kirkon parissa. Ei pidä säikähtää, sisältö on moderni ja raikas ja lähestymistapa vähintäänkin tuore. Viimeisenä listalla on "kinttupolut". Marikan asenne elämään nyt vaan on niin ihana ja musta Marikan juttuja on kivaa lukea - tulen niistä hyvälle tuulelle.

Muistutan vielä et mä oon blogien massakuluttaja ja luen kymmeniä blogeja kahdella eri kielellä. 

Tässä mun kahdeksan kuvaa...












Koira on tässä vähän vajaat 4kk


Kommentit

  1. Hei Yksis! Kiitos tunnustuksen antamisesta meidän blogille. Kiitos omasta blogistasi ja noista tunnustuksista ja niiden kautta vinkeistä, mitä kaikkia mielenkiintoisia blogeja on. Kevätmieltä teidän perheelle! t. Minna T. Oisko tulta?- bloggaaja

    VastaaPoista
  2. Kiitos tunnustuksesta! Kiva haaste :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos :) ! Palaan tähän blogissa lähiaikoina...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...