Mä oon ennenkin
kirjoittanut tästä ja kirjoitan taas... Viisi vuotta on vierähtänyt jossakin,
pinnan alla. Kuin pitkä sukellus, joka kestää ja kestää ja kestää ja tuntuu
että keuhkot repee mutta on vaan pakko jaksaa... Mikä muuttui? En tosiaan
tiedä, mutta yhtäkkiä tuntuu että hetkittäin saan pään pinnalle ja nään
ympärilleni.
Lapsettomuuden
kokeneista sanotaan tai kirjoitetaan usein että meillä on ruusunpunaiset
kuvitelmat lapsiperhe-elämästä. Sanotaan että usein pikkulapsivaihe on rankinta
juuri meille entisille lapsettomille. Mä tiesin tän, varauduin enkä tosiaankaan
odottanut tai kuvitellut mitään auvoa. Ekat vuodet tulis olemaan karmeita eikä
vauva nukkuis ikinä ja sillä olis hirvee uhma ja... meillä kesti aika kauan
tajuta että meidän elämä oli sitä keskimääräistä huomattavasti
haasteellisempaa. Sit syntyi pojat – kaksi kerralla – mikä valtava siunaus ja
samalla armoton mankeli. Yhden sijasta niitä oli kaks. Ekaan verrattuna ne oli
kaks pientä ja järkyn helppoa nakkia. Silti niitä oli, ja on edelleen kaksi.
Aina ja kaikessa kaksi. Toukkavaiheen myötä vaikeusastekin on noussut, ainakin
osin.
Viisi vuotta on
siis mennyt sukelluksissa ja aallokon riepoteltavana. En voi muuta kuin olla
kiitollinen ystäville jotka on jaksaneet roikkua mukana meidän kotoisassa
helvetissä. Kuunnella mun loputonta vuodatusta ja olla olemassa. Tuntui
oikeesti – ja tuntuu edelleen – puhua eilen ihan muista asioista, tavallisia
naisten juttuja. Turhanpäiväisiä ehkä, mutta niin hyviä ja hoitavia ja
tarpeellisia.
Katson itseäni
peilistä, katson itseäni valokuvista. Herään ja tajuun... pakko tehdä jotakin
ja pian. Matkan varrella mä oon unohtanut itseni. Tai en mä mihinkään oo
itseäni unohtanut, mutta ei oo ollut vaihtareita. Mun on ollut pakko laittaa
itseni jonnekin takavasemmalle, odottamaan parempia ja helpompia aikoja.
Kyllä mä sukellan
vielä. Varmasti monta kertaa, mutta tuntuu hyvältä huomata päässeensä pinnalle –
edes hetkeksi.
 |
| ihan ypönä autossa, uusi Bon Jovin levy soi ja kovaa |
 |
| ikkunaostoksilla... |
 |
| Mitäs tykkäätte näistä vaihtareista? |
2 ylintä sopii hyvin. Alin on mun mielestä liian pitkä.
VastaaPoistaAutistin äiti
Samaa mieltä sun kanssa. Toi alin oli sitä paitsi liian iso. Niillä ei ollut ämmää ja toi on ällä. ässäkin mahtui mut oli turhan ahdas hihoista. Lopputulemana tykkäsin saman leikkauksen omaavasta, valkoisesta pellavasta tehdystä jossa oli "petit" mitoitus eli oli vähän lyhyempi.
PoistaYlin on paras, niin väriltään kuin kankaankin osalta. Mutta miksi moisia "telttoja"? Nuo ei imartele kuin anorektikkoja.
PoistaSiks kun mä en tykkää siitä miltä näytän toisenlaisissa yläosissa :)
PoistaLuulen ymmärtäväni sua ainakin osittain, vaikka mulla on vain yksi helppo lapsi hoidettavana. Oman ajan puute oli aluksi ahdistavaa, nyt siihen on tottunut jo liiankin hyvin... Toivottavasti pääsen pian maistamaan sitä, että en vallan unohda sen tärkeyttä. Juuri nyt, kun oli pari minuuttia aikaa, kiirehdin heti lukemaan blogiasi ja samalla poltin kielen, kun en malttanut odottaa, että tee jäähtyy... Kiroan itsekseni, että mihin tässä muka on kiire, mutta jokainen sekunti voi olla viimeinen ennen kuin lapsi taas herää.
VastaaPoistaKivoja vaatteita :)
:) Toivottavasti kieli paranee pian, tai paraneehan se mut kurjaa silti...
PoistaHyvin ilmaistu, tässä on vuosien ajan sukellettu ja nostettu välillä päätään happea saamaan, ja tavallaan on jännittävää aina löytää itsensä uudestaan, vaikkei entiseen voi palata on kulman takana jotain uutta odottamassa. Viimeksi viime viikonloppuna kun oli juhlat edessä tajusin ettei mulla edes ole mitään meikkejä, ei huulipunaa, ei poskiväriä, ei luomiväriä. Menin ostamaan niitä, ja kaiken maailman uusia tuotteitakin on tullut markkinoille joita en tunnista. Ja vaikka ostin halpaa, tarjouksessa olevaa kamaa tuli pieni morkkis rahan menosta tällaisiin turhuuksiin. Sanoinkin miehelleni että mun elämää palvelisi parhaiten tosi androgyyninen tyyli, vettähylkivä haalari ja kalju pää. Eli joo, sukelluspuku ;)
VastaaPoistaKivat vaatteet, minä taas tykkäsin kahdesta alimmasta, raitapaita laskeutuu kauniisti kun taas tuo ylin vähän pömpöttää. Alimmassa on kaunis leikkaus ja hyvä kangas, eikä sen pituus häiritse, iltamenolla voisi pitää vaikka legginsejä ja korkkareita (hih, jos niitäkään löytää kaapista!)
Monikkoäitinä tiedät just tasan mistä puhun... Mä oon kans herännyt tähän samaan ja todennut et jotain pitää nyt tehdä.
PoistaSe ylin näytti luonnossa paremmalta kuin tossa valokuvassa, ei ollut ollenkaan niin telttamainen kuin kuva antaa ymmärtää.
Ainakaan ei tarvitse silittää ;)
PoistaMun mielestä taas tuo alin on tosi hyvännäköinen. Mikä merkki/kauppa?
VastaaPoista