Siirry pääsisältöön

säiden suosimat

Viimeiset kuvat paluumatkan varrelta... takaisin päästii samaan malliin kuin mennessä - kivuitta. Auliisti M tarjoili iPadiaan autossa pojille ja vuorotteli ja oli ylikelpoisosisko. Huikeeta! Upeeta! Vähän - tai aika paljonkin - uskomatonta! Kakskytminsaa saapumisen jälkeen  laukut oli purettu, puhtaat pyykit kaapissa, likapyykkikori tyhjänä, Koiran jalka paketoitu (katkennut kynsi), lapsilla ruoka edessä, mulla viinilasi ja L pihalla pesemässä autoa. Tässä kohdassa arvostan L:n järjettömissäkin mittasuhteissa liikkuvaa tarvetta siisteyteen... L pesi kaikki pyykit lomatalossa, L purki laukut... mä hoidin kauppakassit, Koiran jalan ja lapset. Kiitos L! Kiitos MPKL Koiran loistavasta hoitamisesta!

vesisade alkoi kun me istuttiin autoon

maiseman täytti kukkivat omenapuut

edessä seuraava sade

meillä ei oo aavistustakaan siitä mitä nää on, mutta aika makeita

tässä kohdassa kohta ykstoista vuotta takaperin L liukastui mutaisessa rinteessa ja syyttää edelleen mua siitä et halusin nähdä ne puhvelit




Kommentit

  1. Ihanaa, et matka meni hyvin. Meilläkin lentomatka lapista sujui hyvin ja kotona oli lumet sulaneet ja kevät tullut. Nyt pitää vaan koittaa pitää jänis pois mun kukkamaista, krookukset se pirulainen jo veteli. Millaista jäniskarkoitetta teillä siellä on saatavilla? Kivääri?? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivääri varmaan tehoaa varmimmin. Kyllä meillä oli lupiinit taas lyhentyneet karkotteesta huolimatta... ehkä meidän pupu tykkää mausteista ;)

      Poista
  2. Ihanaa, että oli onnistunut loma!
    Ootteko kokeillut pitkäkorvien karkottamiseen kahvinporoja? Siis kahvinkeiton jälkeen käytetyt porot kukkapenkkiin. Pitäis kuulemma toimia, mä oon varmistanut kukkapenkkini lisäksi verkoilla, kun fasaaneja ei kahvi karkoita.

    Katja

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...