keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

ihan tavallinen keskiviikko


Ihan valtavat kiitokset ihan jokaiselle teistä myötäelämisestä ja mukanamatkaamisesta.  Tuntuu huikealta että niin moni on kulkenut mukana meidän isossa huolessa, jännittänyt ja miettinyt. Kiitokset siitä! Jokaisen kommentin olen lukenut useampaan kertaan, suurella lämmöllä ja kiitollisuudella.

Ison huolen jälkeen tunnelma ei vastoi odotuksia ole rihakkaan riemukas vaan enneminkin hämmentynyt ja hiljainen. Niin läheltä se meni. Niin isosti kiitollinen sitä on ja samalla tietää ettei mammografiaan meneminen tule enää koskaan olemaan sellainen ”läpihuutojuttu” vaan – kyllä ihminen on urpo. Kaikkihan nyt puhuu rintasyövästä. Kuinka paljon sitä kuitenkaan aiheesta ihan oikeesti tietää? Mä opin paljon. Opin huolimatta siitä että ”kaikkihan” jonkun tuntee jolla on tai on ollut rintasyöpä. Moni tietää myös ainakin yhden siihen menehtyneen, niin minäkin. Opin vaikkei se osunutkaan omalle kohdalle, ainakaan vielä. Eilen skoolattiin Mummilla ja juhlistettiin terveyttä.




Mun veriarvojen sahailu tuntuu taas aika vähäpätöiseltä vaikka hermot meinas mennä kun ne oli yli vartin myöhässä ja respantäti muisti koko ajan muistuttaa, että meidän – minä ja kaksi alle kolmevuotiasta poikaa – pitää olla hiljempaa kun hän on puhelimessa. Pojat jaksaa leikkiä kuiskausleikkiä noin nanosekunnin ja sit se unohtuu tai tulee riitaa tai... odotushuoneessa ON tylsää.

On oikeesti ihan mahtavaa että niihin ihan tavallisiin arjen huoliin palaaminen käy lasten kanssa niin nopeesti. Tänään on surtu sitä ettei M pääse kesäkouluun sen hinnan noustessa liian korkeaksi ja mietitty sitä olisko mahdollista kustantaa sille kymmenen kertaa allasterapiaa ennen koulun alkua. Maksoin kuitenkin varaus- ja materiaalimaksut kahteen sosiaalisten taitojen ryhmään kesäksi. Huolet on siis taas normaaleissa mittasuhteissa. Ei oo niin kovin vakavaa ettei sillä olekaan kesällä koulua ja jos se allasterapiakin todetaan liian kalliiksi niin kasvaahan toi ilmankin. Klinikan iki-ihana Caitlin oli sen sijaan nähnyt meidät eilen iltauutisissa, siellä Little Bit:n avajaisissa.

Edellisten lisäksi tänään on tutusti pesty - ja viikattukin - pyykkiä, on leivottu litranen pullataikina, piirretty valaita – M:n kotitehtävä – leikitty, luettu kirjoja, laulettukin kai ja kohta lähdetään puistoon R:n ja sen äidin kanssa. Saa nähdä kelpaako mun uusiopullat noille... täysmaitoa, runsaasti voita, vähän sokeria, täysjyvävehnää. Täytteenä omenasosetta ja kanelia. Paljon rasvaa ja vähän sokeria.

valas

superpullaa M:lle - ja muillekin


Olohuoneessa leikkii kolme Möhköfanttia. Aurinko paistaa ja kaikki on hyvin. Huvikummussa ollaan taas äänekkäitä ja onnellisia.





4 kommenttia:

  1. Ollaanpa täällä käyty mankelin läpi,kun olen keskittynyt vaan toisaala työntekmiseen ja blogimaailma on jäänyt seuraamatta.
    Kuinka tunnistin tuon pelkosi ja tunnetilat siinä ympärillä.
    Kuinka niin iladuin hyvistä uutisista!
    Ihanaa <3

    Aurinkoa tähänkin päivääsi.

    VastaaPoista
  2. Ihanaa kun tuli hyviä uutisia, huolissani olin täälläkin! ♥

    Pulla näyttää hyvältä, voisi vaikka itsekin leipoa pullaa kunhan saa muuton hoidettua pois alta :)

    VastaaPoista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.