sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

kastesunnuntai


Siitä asti kun ensimmäistä kertaa näin aikuiskasteen oon miettinyt sitä. Siis miettinyt monelta kantilta, koska siinä tilaisuudessa on jotain totaalisen ylimaallista. Meidän kirkossa kaste järjestetään keskimäärin neljästi vuodessa. Se liitetään jumalanpalvelukseen ja koko seurakunta seuraa kastetta. Kaste eroaa luterilaisesta kasteesta monellakin tapaa, eikä vähiten olemalla sellainen altaaseen upotettava kokonaan kastettava kaste. Sellainenmistä moni suomalainen on kuullut, muttei koskaan itse nähnyt, saati kokenut. Itse tilaisuudessa on ihan huikea tunnelma, ilman sen suurempaa euforiaa tai kielilläpuhumista.

Meidän lapset on kastettu. Ne on kastettu perinteisin luterilaisin menoin, vähän syntymän jälkeen. Ne on otettu osaksi tätä meidän paikallista suomalaista luterilaista seurakuntaa. Seurakuntaa, jossa ne ei koskaan ole edes käyneet. Okei, M on käynyt luterilaista koulua sentään ja pojat on siihen samaan kouluun ilmoitettu. Kuitenkin mua itseäni tökkii ihan kamalan moni asia luterilaisuudessa. Alkaen siitä ekasta laulusta suomikoulun  mukulamessun ohjelmassa ”anna anteeksi”. Sehän on lasten messu!!!! Oikeesti,  ”anna anteeksi”. Mun on kastettu osaksi luterilaista seurakuntaa. Mut on konfirmoitu viitisentoista vuotta myöhemmin.

Mä pidän enemmän tästä meidän kirkon näkemyksestä. Siitä että jokainen joka tunnustaa Jeesuksen on jo armahdettu. Ihminen on erehtyväinen. Ihminen on hauras. Ihminen sortuu ja tekee syntiä. Ne synnit on kuitenkin annettu anteeksi ja jokainen joka kerran on valinnut kulkea Jeesuksen kanssa on armahdettu, aina ja ikuisesti.

Kun mä astun sisälle kirkkosaliin jumalanpalveluksen alkaessa mut valtaa lämpö. Mun on hyvä olla ja mä nautin jokaisesta hetkestä. Aina en oo samaa mieltä. Joskus ajattelen asiaa toisin. Sillekin on tilaa. Sillekin on paikkansa.

Mä mietin ihan tosissani ilmoittautuvani sille seuraavalle kastesunnuntaille. Ilmoittautuvani vaikka mua niin kovin alkuun häritsi ajatus siitä et muthan on jo kastettu. Et muthan on jo konfirmoitu. Taidan haluta silti. Oon miettinyt tätä jo useamman kuukauden. Oon nähnyt monta kastesunnuntaita ja vielä kertaakaan aika ei ole ollut kypsä. Tänään tuntui siltä että on mun vuoro astella uudelle kasteelle.

M ja sen eka "sno cone"

1 kommentti:

  1. Heippa. Mun mielestä lapsi- ja aikuiskaste on kaksi täysin eri asiaa. Jos aikuiskaste kiinnostaa, siitä kannattaa kysellä seurakunnassa joltain, että tietää ja ymmärtää mitä tekee. Mutta en siis näe mitään estettä käydä aikuiskasteella, vaikka olisi jo saanut lapsikasteen. Niiden merkitykset on erilaiset, kuten itsekin kirjoitit. En myöskään näkisi että konfirmaatio jotenkin voisi "korvata" aikuiskasteen, koska se on mun mielestä myöskin ihan eri asia. Konfirmaatio ikään kuin liittää osaksi luterilaista seurakuntaa, mutta aikuiskaste on mun mielestä enemmän ihmisen ja Jumalan välinen asia. t. itsekin aikuiskasteella (järvessä) käynyt

    VastaaPoista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.