Siirry pääsisältöön

meillä on edelleen kivaa


Toisen päivän aamussa ei ole päästy kuin pikkasen yli aamukymmeneen kun mä joudun myöntämään että huolimatta siitä että me menetettiin meri ja suolan tuoksu ja kävellen kylille mentaliteetti, niin vaihdossa tuli myös aika paljon. Mä istun terassilla kirjoittamassa ja juomassa toista kahvikupillistani ja kolmikko baanaa tossa talon edustan nurtsilla ja hiekkarannalla ja... ”Mammaaaaa... mä haluuuuun hiekkarantaan-puistoon-pyöräilemään nyyyyt” on onnistuneesti vaihdettu epätoivoisen lykkäämisen tai aktivoitumisen sijasta vastausmuotoon: ”No mene” Aurinko paistaa ja terassilla tarkenee hyvin shortseissa ja pitkähihaisessa. Naapurit epäilemättä vähän kärsii sitä että Kiljusen herrasväki on saapunut kaupunkiin. Ilman meitä täällä olis hiljaista ja rauhallisen uneliasta. Me alettiin metelöimään vähän jälkeen kuuden ja istuttiin ravintolassa aamuvohveleilla jo kauan ennen yhdeksää.




veneitten pitäis olla parkissa näissä laitureissa, vaan missä vesi?

järven pinta on aivan tolkuttoman alhaalla ja venepoijut näyttää tältä


kaksikko kahdestaan rantsussa


aamiaisella


mä haluun meille kotiin tällaisen pöydän!


näistä mustikoista syntyi aamiaisen mustikkahillo

aamiaisen jälkeen ajeltiin maisemia ihailemassa

matkalla kauppaan

me ollaan lomalla Yhdysvaltain omenatarhassa ja omppuviljelmiä on kaikkialla...

söin vaan yhden omenan...

siitä vaan lausumaan tätä osoitetta...

viinien korkea taso yllätti



Kolmeen se jaksoi ja sit alkoi vinku ja parku ja se hetki kun mikään ei enää ollut hyvin. Janotti ja väsytti ja oli nälkä ja muistinko sanoa et janotti ja väsytti, eikä kengätkään ei tahtoneet pysyä jalassa. Toisaalta jos nousee toista aamua kuudelta ja menee nukkumaan myöhään ja viettää päivänsä juosten puistoissa ja hiekkarannalla, ja pyöräillen kilometritolkulla niin mikäs ihme se on että jossakin kohdassa uuvahtaa. Tilanteen pelasti tän ihanan talon kattava VHS valikoima – joo, VHS – ja Kaunotar ja Hirviö.





me lähdettiin O:n kanssa rantaan... leffa oli turhan pelottava, eikä se rantaankaan mene ilman mua, siis edes niitten kahden muun kanssa...


uusi lomatalo keskimmäisenä




M seisoo poijun painon päällä



Lataushetken jälkeen kelpas taas ranta ja hot tubi ja mac and cheese ja... en tainnut muuten kertoakaan et me luultiin olevamme lomalla itäisessä Washingtonissa ja oikeastaan aika reilustikin pohjoiseen meidän omasta kodista, mutta selkeesti – ainakin päätellen ruokakaupan valikoimista – me ollaan Meksikossa.

jalapenovalikoima teki vaikutuksen kun kotikaupasta löytyy vissiin viittä erisorttista tai kokoista purkkia

2,6kg Jalapenoja

kuivattuja chilejä toki saa muualtakin, mut ei tällä hinnalla


Puoliseiskalta jannut on molemmat omissa yläsängyissään ja M pelaa synttärilahjaksi saattua uutta dominoa L:n kanssa. Kohta sekin saa painella pehkuihin ja me siirrytään L:n kanssa grillailemaan ja juomaan skumppaa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...