Siirry pääsisältöön

meillä on edelleen kivaa


Toisen päivän aamussa ei ole päästy kuin pikkasen yli aamukymmeneen kun mä joudun myöntämään että huolimatta siitä että me menetettiin meri ja suolan tuoksu ja kävellen kylille mentaliteetti, niin vaihdossa tuli myös aika paljon. Mä istun terassilla kirjoittamassa ja juomassa toista kahvikupillistani ja kolmikko baanaa tossa talon edustan nurtsilla ja hiekkarannalla ja... ”Mammaaaaa... mä haluuuuun hiekkarantaan-puistoon-pyöräilemään nyyyyt” on onnistuneesti vaihdettu epätoivoisen lykkäämisen tai aktivoitumisen sijasta vastausmuotoon: ”No mene” Aurinko paistaa ja terassilla tarkenee hyvin shortseissa ja pitkähihaisessa. Naapurit epäilemättä vähän kärsii sitä että Kiljusen herrasväki on saapunut kaupunkiin. Ilman meitä täällä olis hiljaista ja rauhallisen uneliasta. Me alettiin metelöimään vähän jälkeen kuuden ja istuttiin ravintolassa aamuvohveleilla jo kauan ennen yhdeksää.




veneitten pitäis olla parkissa näissä laitureissa, vaan missä vesi?

järven pinta on aivan tolkuttoman alhaalla ja venepoijut näyttää tältä


kaksikko kahdestaan rantsussa


aamiaisella


mä haluun meille kotiin tällaisen pöydän!


näistä mustikoista syntyi aamiaisen mustikkahillo

aamiaisen jälkeen ajeltiin maisemia ihailemassa

matkalla kauppaan

me ollaan lomalla Yhdysvaltain omenatarhassa ja omppuviljelmiä on kaikkialla...

söin vaan yhden omenan...

siitä vaan lausumaan tätä osoitetta...

viinien korkea taso yllätti



Kolmeen se jaksoi ja sit alkoi vinku ja parku ja se hetki kun mikään ei enää ollut hyvin. Janotti ja väsytti ja oli nälkä ja muistinko sanoa et janotti ja väsytti, eikä kengätkään ei tahtoneet pysyä jalassa. Toisaalta jos nousee toista aamua kuudelta ja menee nukkumaan myöhään ja viettää päivänsä juosten puistoissa ja hiekkarannalla, ja pyöräillen kilometritolkulla niin mikäs ihme se on että jossakin kohdassa uuvahtaa. Tilanteen pelasti tän ihanan talon kattava VHS valikoima – joo, VHS – ja Kaunotar ja Hirviö.





me lähdettiin O:n kanssa rantaan... leffa oli turhan pelottava, eikä se rantaankaan mene ilman mua, siis edes niitten kahden muun kanssa...


uusi lomatalo keskimmäisenä




M seisoo poijun painon päällä



Lataushetken jälkeen kelpas taas ranta ja hot tubi ja mac and cheese ja... en tainnut muuten kertoakaan et me luultiin olevamme lomalla itäisessä Washingtonissa ja oikeastaan aika reilustikin pohjoiseen meidän omasta kodista, mutta selkeesti – ainakin päätellen ruokakaupan valikoimista – me ollaan Meksikossa.

jalapenovalikoima teki vaikutuksen kun kotikaupasta löytyy vissiin viittä erisorttista tai kokoista purkkia

2,6kg Jalapenoja

kuivattuja chilejä toki saa muualtakin, mut ei tällä hinnalla


Puoliseiskalta jannut on molemmat omissa yläsängyissään ja M pelaa synttärilahjaksi saattua uutta dominoa L:n kanssa. Kohta sekin saa painella pehkuihin ja me siirrytään L:n kanssa grillailemaan ja juomaan skumppaa.


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a
6 kommenttia
Lue lisää

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi
Lähetä kommentti
Lue lisää

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän
2 kommenttia
Lue lisää