Siirry pääsisältöön

ne hyvät bileet


”Mammaaa…. K syö mun yöpaitaa!!!!!!” – yöpaita on siis edelleen M:n päällä. Mitä tohon voi enää edes sanoa. O:lla on taas K:n hampaanjäljet käsivarressa ja purkki täyttyy autonrenkaista, superpalloista, pikkuroskista, vaahtomuovipalikoista. Sen ensimmäinen ajatus kaikesta tuntuu olevan, tai siis on, laittaa se suuhun. Mun ilopilleri ja aamuaurinko tarvitsee kuonokopan - kaikella rakkaudella ja hyväntahtoisesti.

tällä kertaa ihan luvallista purtavaa

Me oltiin eilen synttäreillä. Kahdestaan M:n kanssa. Käytiin ensin vähän humputtelemassa. Ostettiin arkisesti O:lle kalsareita, mulle hiuslakkaa ja deodorantti. Käytiin Gapissä ja molemmat sai muutaman uuden T-paidan ja sit vielä haisteltiin kaikki kynttiläkaupan kynttilät. Mä nautin kahdenkeskeisestä ajasta mun pyryharakan kanssa. Meillä oli tosi mukavaa, huolimatta siitä et autossa sillä oli kriisi lähtemisestä ja vaatteista ja ties mistä. Me saadaan harvoin tehdä asioita kaksistaan. Arkisin se on koulussa tai pojat häärää mukana ja viikonloppuisin mennään yleensä isossa ryhmässä.

Ne synttärit oli meidän makuun. Autotallissa kotiin tultua L heti kysyi et miten meni – synttärit kun on usein melkoinen hmmm... kynnyskysymys. Hälinää ja ihmisiä ja meteliä ja liikaa kaikkea, ja elämä kutsujen jälkeen voi olla vähointäänkin haastavaa. Hyvin meni. Ne oli meille sopivat kutsut. Autistin synttärit muille autisteille. Ihan parasta.








"kakku" - mä en ymmärrä mitä synttärikakuille on tapahtunut?


Tänään on seuraavat bileet. Ne toisenlaiset synttärit. Ne missä on liikaa ihmisiä ja hälinää ja meteliä ja joiden jälkeen elämä on haastavaa. Onneksi tila on iso ja sinne mahtuu hälisemään, ainakin siihen kakkuvaiheeseen asti. Siihen missä miljoona ihmistä tungetaan pieneen koppiin syömään yhdessä kakkua ja kaikki huutaa yhteen äneen ja on kuumaa ja tahmeeta. L seisoo siinä vaiheessa sen oven toisella puolella. Se ei kykene olemaan siellä hikisessä kopissa niitten miljoonan ihmisen kanssa.

M:n synttäreihin on alle kaksi viikkoa. Varsinaisia kutsuvieraita on viisi. Ja sit muutama sisarus, ja koska melkein kaikki kutsuvieraat on M:n koulukavereita on jokaisella mukanaan myös se oma aikuinen, avustamassa. Minimaalisesti hälinää. Hillittyä ja hallittua ja minimaalisesti ahdistavaa. Kaikille osapuolisille.





Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää