sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

ne hyvät bileet


”Mammaaa…. K syö mun yöpaitaa!!!!!!” – yöpaita on siis edelleen M:n päällä. Mitä tohon voi enää edes sanoa. O:lla on taas K:n hampaanjäljet käsivarressa ja purkki täyttyy autonrenkaista, superpalloista, pikkuroskista, vaahtomuovipalikoista. Sen ensimmäinen ajatus kaikesta tuntuu olevan, tai siis on, laittaa se suuhun. Mun ilopilleri ja aamuaurinko tarvitsee kuonokopan - kaikella rakkaudella ja hyväntahtoisesti.

tällä kertaa ihan luvallista purtavaa

Me oltiin eilen synttäreillä. Kahdestaan M:n kanssa. Käytiin ensin vähän humputtelemassa. Ostettiin arkisesti O:lle kalsareita, mulle hiuslakkaa ja deodorantti. Käytiin Gapissä ja molemmat sai muutaman uuden T-paidan ja sit vielä haisteltiin kaikki kynttiläkaupan kynttilät. Mä nautin kahdenkeskeisestä ajasta mun pyryharakan kanssa. Meillä oli tosi mukavaa, huolimatta siitä et autossa sillä oli kriisi lähtemisestä ja vaatteista ja ties mistä. Me saadaan harvoin tehdä asioita kaksistaan. Arkisin se on koulussa tai pojat häärää mukana ja viikonloppuisin mennään yleensä isossa ryhmässä.

Ne synttärit oli meidän makuun. Autotallissa kotiin tultua L heti kysyi et miten meni – synttärit kun on usein melkoinen hmmm... kynnyskysymys. Hälinää ja ihmisiä ja meteliä ja liikaa kaikkea, ja elämä kutsujen jälkeen voi olla vähointäänkin haastavaa. Hyvin meni. Ne oli meille sopivat kutsut. Autistin synttärit muille autisteille. Ihan parasta.








"kakku" - mä en ymmärrä mitä synttärikakuille on tapahtunut?


Tänään on seuraavat bileet. Ne toisenlaiset synttärit. Ne missä on liikaa ihmisiä ja hälinää ja meteliä ja joiden jälkeen elämä on haastavaa. Onneksi tila on iso ja sinne mahtuu hälisemään, ainakin siihen kakkuvaiheeseen asti. Siihen missä miljoona ihmistä tungetaan pieneen koppiin syömään yhdessä kakkua ja kaikki huutaa yhteen äneen ja on kuumaa ja tahmeeta. L seisoo siinä vaiheessa sen oven toisella puolella. Se ei kykene olemaan siellä hikisessä kopissa niitten miljoonan ihmisen kanssa.

M:n synttäreihin on alle kaksi viikkoa. Varsinaisia kutsuvieraita on viisi. Ja sit muutama sisarus, ja koska melkein kaikki kutsuvieraat on M:n koulukavereita on jokaisella mukanaan myös se oma aikuinen, avustamassa. Minimaalisesti hälinää. Hillittyä ja hallittua ja minimaalisesti ahdistavaa. Kaikille osapuolisille.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.