Siirry pääsisältöön

huomenna kotiin


Ilma sen kuin paranee ja loppuviikosta pitäis hellelukemien mennä rikki kotonakin. Meillä on ollut ihanaa. Ollaan syöty ja juotu ja ulkoiltu ja rantailtu... tässä kohdassa tuntuu kaukaiselta ajatella K:n terapian alkamista tiistaina, M:n viisveetarkastusta keskiviikkona, mun torstain rintakirraa ja viikonlopun suomikoulusysteemeitä. Loma tuli tarpeeseen ja on tehnyt tehtävänsä.

maisema aamutuimaan

L soittaa Isoäidille niin kuin aina lauantaisin






vesi on oikeesti kateissa... näitten betonipolkujen kuuluis olla veden alla

mulla on tikku varpaassa ja M:lla on tikku sielussa





uusi lomatalo ylhäältä

tää on niin K:n tapaista ettei kukaan edes hämmästynyt kun se jäi jumiin patiokalustoon


tässä se nyt on, todiste siitä että M ajaa pyörää ihan oikeesti ja pitkiäkin matkoja... siis useita kilometrejä


Meksikon limuja


taustalla Manson "city"





venelaituriin on vähän vaikeeta parkkeerata kun ei oo vettä




herkkuja lapsille

herkkuja aikuisille

Tero ja Tero


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Nina20. huhtikuuta 2013 klo 21.37

    Kiva lukea lomastanne ja katsoa kuvia! Kuulostaa & nayttaa super onnistuneelta reissulta. Kunhan olette lomailleet, laheta lampimampia saita tanne Last Frontierille....... :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa22. huhtikuuta 2013 klo 12.59

      Meillä oli oikeesti ihan hyperkivaa! Toivottavasti tää sää valuu sinne kun se on valunut jo tänne vuorten länsipuolellekin :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää