Siirry pääsisältöön

"Did you see me Mamma! Did you?"


Etenen sellaista tasaista puolijuoksua tyttäreni perässä jalkakäytävällä. Se ajaa pyörää, ilman niitä apupyöriä. Mä ihan aidosti ihailen kuinka se osaa lähteä itse liikkeelle ja polkea ja kääntyä ja pysähtyä, koko puolentoista kilsan matkan meiltä kauppaan. Kerran se kaatuu, lyö polvensa ja poskensa, itkee ja kiipeää takaisin pyörän selkään, ei anna periksi, ei luovuta. Me ostetaan kaupasta "Hello Kitty"-laastareita... Miten musta on voinut tulla jotakin näin reipasta, älykästä, osaavaa ja kaunista. Minä ja L ollaan se yhdessä tehty. Miten ihmeessä me ollaan osattu tehdä jotakin näin täydellistä? Se täyttää viisi keskiviikkona,  meidän maailman ihanin tyttö. Ei ole mitään mittaria sille kuinka rakas ja tärkeä se on, kuinka ylpeitä me molemmat vanhemmat ollaan siitä... Meidän esikoisesta.


Posti toi mulle eilen kirjan. Kiitos vielä kerran kirjan lähettäjälle! Eilen ehdin lukea muutaman ensimmäisen sivun. Tykkäsin ajattelutavasta, siitä miten asiaa lähestytään. Neurologiset ongelmat on myös vahvuuksia ja tavallaan lisämausteita ihmisen omassa persoonassa. Odotan kirjalta paljon, kerron mitä tykkäsin kun oon lukenut.

Postissa ruttaantunut paketti oli jo itsellään esteettinen elämys...




Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi15. huhtikuuta 2013 klo 3.42

    Hyvä, M! M:n onnistumisista on aina niin ihana lukea.

    Tällä blogikirjoituksella oli aivan kirjaimellisesti liikuttava vaikutus täällä valtameren takana. Katsoin netistä, olisiko kirjastossa tuota samaa kirjaa. Olihan siellä yksi kappale hyllyssä, joten suuntasin kirjastolle. Lopputuloksena oli pelkkää hyötyliikuntaa, koska joku muu olikin ehtinyt sen sinä aikana lainata! :D Pitää olla ensi kerralla nopeampi.

    - AS-tyttö

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa15. huhtikuuta 2013 klo 18.43

      :)

      Ens kerralla juokset kirjastoon :D Toistaiseksi oon tykännyt lukukokemuksesta.

      Poista
  2. Anonyymi15. huhtikuuta 2013 klo 9.45

    <3

    Ja kirja vaikuttaa hyvältä ja mielenkiintoiselta.

    / Älskling

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää