Siirry pääsisältöön

hyvillä uutisilla on hyvä aloittaa arki


Takaisin normaaliin... juhlat on juhlittu ja loma on takanapäin. M lähti kouluun ja jannut katsoo telkkaria ja haluu maalata vesiväreillä. Postissa odotti K:n toimintaterapian raportti ja edelleen mua häiritsee eniten se katsekontaktin puuttuminen sen evaluaation aikana... kyllä se vaan mua katsoo silmiin... katsoohan... mulla ei oo koskaan käynyt mielessäkään että sillä olis ongelma katsekontaktin ylläpitämisessä, ei ennen kun seurasin sen työskentelyä terapeutin kanssa.

Mä oon päättänyt ryhdistäytyä ja ruveta taas tehokkaaksi... kiitoskortit, poikien synttäreitten varaus, ne typerät keliakiatestit... tällä viikolla hoidetaan kaikki mikä on jäänyt roikkumaan, ei niinkään kiireeltä vaan ennen kaikkea omaa laiskuutta. Kiitoskortit nyt on mun mielestä olleet aina ihan typerä keksintö ja tunnustan heittäväni omani suoraan roskiin. Ei siis kannata tuhlata aikaa ja vaivaa ja rahaa muhun. Poikien bileitten varausta varten pitää taas mennä meidän asuinalueen toimistoon ja se on tän meidän ”kylän” keskustassa ja siellä ei oo parkkipaikkoja ja kolmen lapsen raahaaminen sinne aiheuttaa jo ajatuksena pienen hien nistatuksen... Ja sit ne keliakiatestit. Sen labralähetteenkin oon jo onnistunut tunkemaan jonnekin hyvään jemmaan ja miksi mulla nyt yhtäkkiä olis keliakia? Ei oo. Turhien verikokeitten ottaminen labrassa kolmen lapsen kanssa jotka ei siellä saa koskea mihinkään ja kopskee kuitenkin kaikkeen on turhauttavaa... en ole jaksanut hoitaa asiaa. Tällä viikolla mä ryhdistäydyn ja teen kaiken tän tuskaisan ja turhauttavan.

Tänä aamuna on taas tullut todistetuksi että kun yksi ovi sulkeutuu toinen aukeaa...  Mä oon viikon nyt surrut sitä etten enää pääse MOPSiin K:n terapia-ajan takia ja tänä aamuna oli sähköpostissa viesti et meidä Raamis alkaa taas. Jannut saa ryhmätoimintaa ja mä saan aikaa aikuisten ihmisten kesken. Aamun toinen hyvä uutinen oli se M:n kesäkoulu, se mihin sen piti mennä ja sit se maksoikin monta sataa... ne soitti sieltä äsken ja lupas laittaa koko summan vakuutusyhtiölle koska M kuuluu niin monen korvattavan terapian piiriin et ne pystyy sen jyvittämään.

Kerrankin lomasta ei tullut krapulaa vaan arki lähtee sujumaan vailla kitkaa ja akut on täynnä d-vitamiinia ja tarmoa. Ihanaa!

Viikon lista:
  • Toukokuun kalenteri
  • HOA:n toimisto
  • Labra
  • O:n terapiat
  • Kesäkoulun hakemukset
  • Raportti ravitsemusterapeutilta
  • K:n terapia
  • K:n kouluhakemus
  • M:n baletti
  • M:n terapiat
  • M:n viisvee lääkäri
  • Mun rintakirurgian klinikka
  • Opekokous

jannujen taideteos

Tunnisteet:

Kommentit

  1. sanna22. huhtikuuta 2013 klo 11.46

    Ihana ahkeruuspakkaus on kyllä se sun mies, terkut vaan SF:lle ;)

    Ja kivoja uutisia, ihan mahtavaa, että M pääsee summer schooliin!!

    Sitä jäin miettimään, että miten lapsen olisi pitänyt katsoa terapeuttiin? Ja anteeksi siis typerät kysymykseni, mutta haluan ymmärtää...

    Hieno taideteos pojilta (tää täällä nolona tunnustaa, että ei olla kotona kertaakaan vesiväritetty).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa22. huhtikuuta 2013 klo 12.54

      Sanna, silleen kuin nyt silmiin katsotaan. Kun puhutaan siis, ei sen kummemmin. Ei meilläkään maalaaminen ihan jokapäiväistä ole ja teillähän taidetta syntyy päiväkodissa kuitenkin :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää