Siirry pääsisältöön

melkein viisi


Huomenna se täyttää viisi vuotta. Meidän M. Yhtäaikaa niin pieni. Niin kamalan pieni hiipiessään meidän sänkyyn öisin, ja samalla iso jo. Kovin iso ja taitava ja osaava. Reipas. Niinhän sitä sanotaan – reipas. Kulkee kouluunkin bussilla jo toista vuotta. Huomenna se täyttää viisi, mun esikoinen. Ei tartte olla reipas vielä. Saa olla pieni. Vielä hetken saa olla ihan pieni.

kuppikakut valmiina kouluun, lapset sai valita kuorrutuksen ja päälle nonparelleja

M:n koululla menossa juhlimaan

Päivänsankari ja sen Ope


Otan osaa tuntemattoman ihmisen suruun. Otan osaa koska niin kuuluu tehdä. Otan osaa koska tiedän miltä tuntuu menettää oma lapsi. Suren taas pienen palasen omaa suruani, sitä kaiken nielevää joka ei kai lopu koskaan ihan kokonaan. Kuuntelen ”sen” biisin, itken hetken – ihan rauhassa.



Luin eilen artikkelin siitä miten suhtautua läheisen ihmisen kriisiin, etäisemmän ihmisen kriisiin tai omaan kriisiin. Mitä sanoa sairastuneelle tai kuolleen lähiomaiselle. Mitä jättää sanomatta. Se oli loistava kirjoitus. Yritän ottaa opikseni. Comfort in – dump out. Mietin sitä artikkelia ottaessani osaa ja otin osaa. Olin hiljaa. Se ei ollut mun hetkeni vaan sen toisen.

Kohta se tulee koulusta – M. Hyppelehtii ulos bussista. On itse osannut avata turvavyön. Kantaa mukanaan päivän piirustukset ja synttärikruunun. Se syö välipalaksi suklaavanukasta ennen kuin lähtee balettiin. M saa tänään jakaa tarrat tunnin jälkeen. Iso asia pienen elämässä.

pojat odottaa bussia



Kommentit

  1. Voihan viisi! Lämpimät onnitteluni siis sinne.

    En ihan vastannut oikealla tavalla haasteeseen, mutta kuvitin silti.
    Vanha kama on tuolla ulkoisella koviksella, ja sitä en käynyt kaivamaan,siksi olemme niinkin tuoreilla,kuin olemme.
    Vastasin silti .
    Ihastuttavaa päivää teille!

    VastaaPoista
  2. Onnittelut päivänsankarille!

    VastaaPoista
  3. onnittelut hyppelihiirelle!

    ...ja oli muuten hyvä linkki tuo Comfort in.

    VastaaPoista
  4. Onnea 5-vuotiaalle!! Ja äidille kans :)

    VastaaPoista
  5. Hyvää syntymäpäivää upouudelle 5-vuotiaalle. :)

    - AS-tyttö

    VastaaPoista
  6. Onnea ja kiitos elämänmakuisesta blogista!

    http://www.youtube.com/watch?v=OdWjIo2oxkg

    ML

    VastaaPoista
  7. Hyvaa syntymapaivaa M:lle!
    Ja sitten kysymys ensimmaisesta kuvasta - mita on kuppikakut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Cupcakes Nina :) Mä vaan paistoin ne noissa ice cream coneissa kun ne on siistimpiä lasten syödä.

      Poista
    2. Cupcakes! Uh-oh, of course! :-)

      Poista
  8. Paljon onnea!

    Ja kiitoksia loistavasta Comfort In - Dump out -linkistä :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...