Siirry pääsisältöön

aprillipäivä kuvina


En kyennyt, ehtinyt, muistanut aiemmin


Koira päivystysasemissa... silleen semilaillisesti

Add caption

vihdoinkin sain myös aamukahvin...

...ja syliseuraa


...ja jannut pääsiäismunia

aamutaidetta M:n kanssa

K tarvitsi lohtua




suihkuun

pikkuapulainen meikkaa

O jäähyllä K:n sängyssä


me tehdään pannaria lounaaksi

jannut odottaa Taideopea kahville


pojat kyllästyi kyttäämään... Koira jaksaa edelleen odottaa

kuivuvan kuistin takia me käytetään takaovea

O:n vuoro istua sylissä


nyt ne odottaa koulubusia

M:n pannarilounas



jannujen luola...

...ne on edelleen talviunilla

M toi koulusta sateenkaarikalan

meillä oli tylsää - oikeesti

odottavan aika matelee eteenpäin


35 minuuttia lähtöön

viikonlopun satoa


vielä kerittiin riitelemäänkin - useasti
startti




L:lle viestiä että ollaan tulossa





toimistorakennukset taitaa näyttää ihan samalta kaikkialla


auton vaihto...
viime keväänä me vaihdettiin autoa kerran viikossa tällä samalla parkkiksella kun käytiin M:n kanssa Autismiklinikalla







paperi jossa selitetään tuleva toimenpide


taas samanlainen pukukoppi

sama odotushuone



Add caption


homma hoidettu... lupaan kirjoittaa siitä aamulla - tänään en jaksa.

kahvit otin mukaan - lohduksi





kotimatkalla kävin kotikaupassa



onhan se golfkenttä ihan vieressä, mutta et joku oikeesti käy kävellen golffaamassa...

munia, maitoa, parsaa ja meloni


tää kaksikko oli pistänyt rinsessahuoneen uuteen uskoon...

...ja tän löysin pesemästä hampaita


viinilasillinen tuli tarpeeseen

mä luulen et ne leikki junaa

...joku - K - kerkis kaatamaan roskiksen


on päiviä joina myös meillä syödään eineksiä - tänään oli sellainen


kujaa pitkin postilaatikolle


jotkut syö valjaissa myös vähän vanhempana




se laskee kaikki kirjan autot...


...ja nakittaa L:n pelaamaan Monopolia

Se kastelee L:n kanssa nurtsin


vielä viimeiseksi M oppi ajamaan ilman apupyöriä ilman sen kummempaa harjoittelua...


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...