Siirry pääsisältöön

aprillipäivä kuvina


En kyennyt, ehtinyt, muistanut aiemmin


Koira päivystysasemissa... silleen semilaillisesti

Add caption

vihdoinkin sain myös aamukahvin...

...ja syliseuraa


...ja jannut pääsiäismunia

aamutaidetta M:n kanssa

K tarvitsi lohtua




suihkuun

pikkuapulainen meikkaa

O jäähyllä K:n sängyssä


me tehdään pannaria lounaaksi

jannut odottaa Taideopea kahville


pojat kyllästyi kyttäämään... Koira jaksaa edelleen odottaa

kuivuvan kuistin takia me käytetään takaovea

O:n vuoro istua sylissä


nyt ne odottaa koulubusia

M:n pannarilounas



jannujen luola...

...ne on edelleen talviunilla

M toi koulusta sateenkaarikalan

meillä oli tylsää - oikeesti

odottavan aika matelee eteenpäin


35 minuuttia lähtöön

viikonlopun satoa


vielä kerittiin riitelemäänkin - useasti
startti




L:lle viestiä että ollaan tulossa





toimistorakennukset taitaa näyttää ihan samalta kaikkialla


auton vaihto...
viime keväänä me vaihdettiin autoa kerran viikossa tällä samalla parkkiksella kun käytiin M:n kanssa Autismiklinikalla







paperi jossa selitetään tuleva toimenpide


taas samanlainen pukukoppi

sama odotushuone



Add caption


homma hoidettu... lupaan kirjoittaa siitä aamulla - tänään en jaksa.

kahvit otin mukaan - lohduksi





kotimatkalla kävin kotikaupassa



onhan se golfkenttä ihan vieressä, mutta et joku oikeesti käy kävellen golffaamassa...

munia, maitoa, parsaa ja meloni


tää kaksikko oli pistänyt rinsessahuoneen uuteen uskoon...

...ja tän löysin pesemästä hampaita


viinilasillinen tuli tarpeeseen

mä luulen et ne leikki junaa

...joku - K - kerkis kaatamaan roskiksen


on päiviä joina myös meillä syödään eineksiä - tänään oli sellainen


kujaa pitkin postilaatikolle


jotkut syö valjaissa myös vähän vanhempana




se laskee kaikki kirjan autot...


...ja nakittaa L:n pelaamaan Monopolia

Se kastelee L:n kanssa nurtsin


vielä viimeiseksi M oppi ajamaan ilman apupyöriä ilman sen kummempaa harjoittelua...


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...