maanantai 8. huhtikuuta 2013

kolmet kumpparit


Havaintoja äitiyden autuudesta... päivä 1/5, kevätloma.

Kello on vähän vaille viisi. M on jäähyllä ja järjestämässä Duploja erivärisiksi torneiksi huoneessaan. K on jäähyllä omassa huoneessaan. O katsoo telkkaa ja mä tarviin kaljan. Enää kaksi tuntia poikien nukkumaan menoon ja siihen että tää hulina väkisinkin rauhoittuu, edes vähän. Tai ainakin me päästään siihen vaiheeseen jossa mun pitää pelata lautapelejä tai kilpavärittää tai tehdä rannekoruja tai...

Mä mietin tänään kun me istuttiin Klinikan aulassa ja odottettiin O:ta terapiasta, ja M ja K ryömi odotushuoneen tuolien alla ja kiipeili mun päällä kun mä yritin täyttää K:n sensorista profiilia torstaille... Mä mietin et ei se mikään ihme oo jos välillä tuntuu vaikeelta pysyä täyspäisenä tässä menossa. Samalla kun mä mietin ja rastittelin erilaisia vaihtareita mä kaivoin K:n suusta M:n sormuksen ikäänuin se olis maailman luonnollisinta tehdä kaikkea tätä kahden marakatin kanssa odotellessa sitä kolmatta terapiasta. Ja mä mietin että tykkääkö K haistella asioita ja mä mietin että estäiskö se mua kallistamasta sen päätä taaksepäin vedessä jos mä joskus yrittäisin tehdä moista. Sit mä pohdin et tykkääkö se katsoa itseään peilistä ja häiritseekö sitä jos taustallo soi radio. O:lla tosin oli onneksi ihan loistava terapiapäivä, ja sillä menee muutenkin hyvin, niin hyvin et M ja K on välillä helisemässä sen kanssa kun yhtäkkiä veljellä ei enää voikaan pyyhkiä lattiaa vaan saattaa yhtäkkiä itse päätyä rätiks.

Suihkussa mä pohdin sitä miten voikaan olla mahdollista että sen kolmen minuutin suihkun aikana jus kun on saanut partavaahdot sääriin, O tulee kylppärin ovesta sisään ja haluaa pissalle. Se haluaa pissalle vaikka se just ennen suihkua kävi pissalla ja näinpä mä autan tän nuoren miehen pissalle  sääret vaahdossa ja jätän siihen kylppärin lattialle sellaisen armottoman partavaahtoisen vesilätäkön johon O – tietysti – liukastuu ja alkaa itkemään. Näinpä hyppään uudestaan ulos sieltä suihkusta lohduttamaan ja paijaamaan ja palelen ja mun kolmen minsan pikasuihku venyy viideksi tai kuudeksi minuutiksi ja koska lapset kylpi aiemmin aamulla, on vesi nyt loppu ja lopulta ajelen ne säärikarvani ja huuhtelen hoitoaineet tukasta kylmänhaalealla vedellä.

Ne kävi aiemmin aamulla kylvyssä koska me oltiin Koiran kanssa ulkona ja O muisti kertoa mulle että sillä on pissahätä siinä vaiheessa kun ne pissat oli jo siellä yökkäreissä-kuriksissa-kumppareissa. Ne kävi kylvyssä koska me oltiin just päästy sinne pellon laitaan loiskuttamaan kuralätäköitä enkä mä kerta kaikkiaan hennonnut komentaa M:aa ja K:ta sisään ennen kuin leikki oli alkanutkaan siks että veikalla oli pissat puntissa. Niinpä O ulkoili pissassaan hautuen. Mä kysyn vaan et mis se ei kotona koskaan unohda kertoa et se haluaa potalle ja kotona se pystyy jopa pidättämään ja odottamaan et päästään vessaan... kysyn vaan.

Ne kävi aiemmin aamulla kylvyssä koska mun kaks ankanpoikasta räpisteli niissä lammikoissa niin että ne oli korviin saakka märkiä huolimatta siitä et niillä oli ne kurikset ja kumpparit ja ne oli mutaisia ja rapaisia ja mä ajattelin et ne varmaan saa kuoleman taudin kaikki kolme jos ei lämmittele hetkeä lämpimässä vedessä. Niinpä O meni siihen vauva-ammeeseen meidän kylppäriin ja kauhukaksikko lasten ammeeseen lasten kylppäriin ja mä juoksin näitten kahden kylppärin väliä vahtimassa ettei kukaan huku tai muuten kuole tai loukkaannu kovin vakavasti. O:n tosin olis varmaan vaikeeta hukuttautua siihen vesitippaan mikä siellä sen ammeen pohjalla oli, mutta pakkohan sekin oli pestä kun se oli niissä pissoissaan kulkenut siellä pellolla aika hyvän tovin. Keittiön nurkassa kuivuu siis kolmet kumisaappaat. Yhdet piti pestä koska ne oli pissassa ja ne muut kahdet koska ne oli täynnä kuravettä.



Koska niillä eilisillä synttäreillä sattui sellainenkin insidentti että meidän tytär roikkui rekiltä pää alaspäin hameessaan ja L kuvatessaan totes ettei sillä ole lainkaan alkkareita päällä, ja kohtuullisen vikkelästi vedettiin sille O:n vaihtokalsongit jalkaan, mä ikäänkuin automaattisesti kysyin siltä tänään et onhan sillä alkkarit jalassa... ja vastaus oli tietysti – Ei. ”Okei... Miksi ei?” – No kun ne tuntuu kurjalle päällä. ”Ai miks?” – No kun ne menee silleen vinoon. Kotona se saa mun puolesta olla vaikka kokonaan ilman vaatteita jos se tuntee olonsa mukavammaksi niin, mutta silloin kun se poistuu tosta ulko-ovesta sillä täytyy olla myös alusvaatteet... 

Kello on puoli kuusi ja kolmikko vetää kiljuen ympäri kämppää vailla vaatteita... tai K:lla on vaippa koska se ei halua mennä potalle. Muut kaksi on alasti. On kuulemma kesä ja ne on hiekkarannalla. Hellalla kiehuu pasta ja uunissa kypsyy lihapullat. Mä oon saanut eteeni sen viinilasillisen. L pakenee elämäänsä autokauppaan.

Ekasta päivästä ollaan siis kohta selvitty hengissä ja vain lievin vammoin. O:n varpaasta kuoriutui nahka kun se jäi oven alle. K:lla on reiden sisäsivulla armoton mustelma koska se liukastui tullessaan ulos kylpyammeesta ja M:lla on päässä valtava kuhmu. Mun jalassa on ainakin yksi uusi mustelma, mutta mun jalat nyt on aina muutenkin mustelmilla.

Ei saa erehtyä. Meillä on paljon hyviäkin hetkiä.





4 kommenttia:

  1. Voi Yksis-ystäväiseni - halaus. Kiitos taas jälleen kerran oivasta kuvauksestasi teidän päivästä ja samalla (nyt) niin ihanasta menneisyysmatkasta omaan kotiäiti-pikkulapsi vaiheeseen, jossa oli tosin vain kaksi tavallista lukihäiriöistä ja yksi ylipuhelias. Nauroin (anteeksi) ilosta, että tuo aika on kohdaltani ohi ja onnesta, että se on ollut. Kyllä maailma pakottaa M:lle vielä housut jalkaan ja tuskin O enää montaa kertaa saa tuntea, kuinka lämmin pissa valuu saappaaseen. On muuten ollut varmasti ihana helpotuksen tunne. Hyvät hetket pysyvät hyvinä, tälläiset muuttuvat ajan myötä hyviksi ja legendoiksi.Viisas nainen, Tuula Tamminen, sanoo, että riitely lasten kanssa on lapsille laatuaikaa. Pelasti minun monta päivää.

    terveisin Rouva T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä vietetään runsaasti todella laadukasta aikaa siis ;)

      Poista
  2. Miekin nauroin ihan ääneen. Sillain kivasti ja hyväntahtoisesti.

    Niin juuri, tuota ja kaikkea muuta-paljon kaikkea.
    Se onmuistikuvani ajasta,jolloin lapset olivat pieniä ja olin kotona.

    Paljon kaikkea!
    Olet sie ihana.<3

    VastaaPoista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.