Tahdon Asiat

Posti toi tänään mukanaan ihanan yllärin ja tervetulleen tuulahduksen Suomesta... Kiitos!

Eilen päätin ettei vessassakäymisestä tarvitse enää palkita ja kahta tuntia myöhemmin K oli ensin kakannut housuunsa ja sen jälkeen pissannut sohvaan. Kaavittuani kourallisen kakkaa kalsareista, jynssättyäni sohvan ja pestyäni miehen palautamme palkinnon. Lähin palkinnoksi sopiva on suklaadonitsi ja tarjoilen arjen sankarille haukun donitsista suorituksen päätteeksi. Aamusta mulle tarjoillaan ruokapöytään potta, jossa lapsen omin sanoin keltaisessa kastikkessa kelluu suklaadonitsi... seuraavaksi se pyytää saada haukun. Käydään kumoamassa se potan donitsi vessaan ja sit otetaan haukku siitä eilisestä suklaadonitsista. Homma pelittää taas eikä pojalla ole aavistustakaan tilanteen koomisuudesta. suklaadonitsi - ei kakkaa Merirosvojuhlien alla joku on vaihtanut mun lapset merirosvoihin ja meillä asuu nykyään Jake,Izzy ja Cubby . Ne syö merirosvoruokaa – kultakaloja – ja huutaa hurjia taisteluhuutoja tapellessaan Kapteeni Koukun koukusta. Niin hurjia että me seistiin yhden...

Eipä täällä paljon raportoitavaa... me sairastetaan edelleen ja sairastelun lomassa mä askartelen tilpehööriä sunnuntain bileisiin; 24 merirosvohattua, 24 vessapaperirullakaukoputkea... miekkoja aloin askartelemaan ja totesin että jossakin on raja sille mitä mä oon valmis tekemään. Juhlia ei kuitenkaan peruta. Sunnuntaihin on vielä monta päivää ja kaikkihan on vetäneet penisilliiniä jo monta päivää. M oli ekaa päivää koulussa eikä ne sieltä perään soitelleet. L tekee töitä kotoota ja napsii buranaa kuin ranskanpastilleja. Mä oon kateellinen. Mä en saa syödä muuta kuin parasetamolia ja se on vähän kuin kalkkitableteilla yrittäis taittaa migreeniä. Olenkin siirtynyt lääkitsemään itseäni Mumbain Safiirilla. uninen sairastaja nukkuu sohvassa Huomenna pitäis ratsata lelukaupoista merirosvomiekat kolmikolle ja tilata merirosvoilmapallot ja metsästää suklaakultarahoja. Lauantaina kakkupohjat ja... sellaista tavallista synttäristressiä. Tänä vuonna ollaan epäoriginellejä, tai ehkä...

Mulla on tarve kirjoittaa taas jotain järkevää ja nasevaa ja kantaaottavaa. Mielessä on kuitenkin vaan lähinnä toi merirosvohattujen taittelu, mansikka kakku ja se et pitäis leikata pahvista 24 miekkaa. Neljä yötä bileisiin ja homma levällään kuin jokisen eväät. Toukokuu vaihtuu pian kesäkuuhun ja sen myötä lähestyy vääjäämättä kolme asiaa. Se että noi jannut täyttää kolme. Ne täyttää kolme kesäkuun kolmantena, vikana meidän Spring Gemini 2010 ryhmästä. Hännänhuiput. Toisena tässä vääjäämättömien tosiasioitten listassa on T:n kuoleman vuosipäivä. Meidän T syntyi ja kuoli kesäkuun kuudentena 2009. Viimeisenä on se näistä kolmesta asiasta vanhin, meidän hääpäivä. Kesäkuun seitsemäntenä päivänä L ja mä ollaan oltu naimisissa 16 vuotta, se on pitkä aika. Monta hyvää vuotta, monta vaikeaa vuotta. Tässä me kuitenkin vielä ollaan. Paljon rehellisempinä kuin silloin. Kauan sitten. Jostakin syystä suru on niistä kolmesta mielessä päälimmäisenä. Se ei enää ole niin jyrkkää, kokona...

Naapuri oli aamulla töihin lähtiessään nappasut valokuvan meidän karhusta. Kaupungistuneet pelkää ja vähemmän kaupungistuneet ja luontointoilijat on innoissaan. Kolibrit käy juomassa meidän ikkunoiden hyttysverkoista ja kanit leikkii tossa ikkunan alla. Sellaista täällä villissä pohjolassa tänään. Taannoin multa pyydettiin vinkkejä siihen miten meidän kaltaista perhettä vois tukea. Mä oon miettinyt tätä pitkään. Mitkä asiat mä koen mun arkea helpottaviksi? Mikä on hankalaa, stressaavaa tai rankkaa? Entä ne kaksoset, onko sillä edelleen jonkinmoinen rankkuusfaktori? Oma elämähän on sitä omanlaista elämää ja mä voin vain kuvitella minkälaista elämä on jossakin muussa perheessä. Meille tää meidän elämä on ihan tavallista, eikä sitä oikeastaan osaa ajatella minkään muunlaisena. Sitä on oppinut – toivottavasti – välttämään ne pahimmat kivikot ja osaa jo kauniisti kieltäytyä aamuysin synttäreistä jossakin pomppulinnassa tai riemuviikonlopusta talossa jossa ei ole mahdollisuutta tarj...

Elo sairastuvalla jatkuu... hmmm, sairaana. Meillä makaa jengiä pitkin lattioita ja painetaan kaukosta seuraava jakso merirosvoja. Silmätulehdus leviää, niin kuin nyt silmätulehduksella on tapana levitä ja mun kaulan imusolmukkeet on niin turvoksissa ettei kaulaa ja päätä enää erota toisistaan. Pojat nyt onneksi jo syö, M on edelleen jäätelödieetillään. M:n luokalta on kuusi lasta sairaana ja L:n töissä on kans kaikki kipeenä. Rutto leviää siis kulovalkean lailla. Iltapäivällä pitää raahautua lääkäriin hakemaan tropit meille aikuisille ja mietin pitäiskö toi O:kin kierrättää lääkärin kautta kun senkin silmät – yllätys, yllätys – vähän punoittaa. Positiivisinta elossa tässä kohdassa on se ettei meidän K ole oikeesti nyt enää moneen päivään tarvinnut vaippaa kotona. Itse kertoo kun tarttee mennä, eikä aina edes kerro vaan menee vaan ja hoitaa homman ihan itse. Tänään pitäis lääkärireissulla kokeilla mitä tapahtuu jos ei olla kotosalla... yöksi se tarttee kyllä vielä vaipan, mutt...

Ei ollut kummoista kuvausvaloa, ja ennen kaikkea nää peitot ja patjat tässä olkkarin lattialla ei oo olleet kovin kuvauksellisia.Yö meni juostessa ympär ämpär taloa ja sänkyjä vaihdellessa. Lopulta L nukkuin kuumeisena M:n sängyssä ja kuumeinen M haukkui – laryngiitti – ja pulisi mun vieressä ja K havahtui säännöllisesti. M onneks lopulta nukahti kun avasin makkarin ikkunan selkoselleen ja hengitys helpottui kostean yöilman täyttäessä huoneen. Kuuden jälkeen luovutin ja siirryin K:n kanssa alakertaan. M ja O ja L valui pian perässä. M:n silmät oli muurautuneet umpeen ja kun sain niitä sen verran siistittyä et saatiin silmät auki oli helppoa tehdä maallikkodiagnoosiksi silmätulehdus. Saatiin päivystysaika kymmeneksi. Mua vähän huvitti kun se lastenlääkäriaseman täti muisti mulle kertoa et tästä menee päivystysmaksu... enhän mä sitä sinne ollut vuositarkastukseen viemässä vaan hakemassa hengitystä avaavaa ja silmätippoja kuumeiselle lapselle.  Niin ja kyllä mun järjenjuoksulla s...

Niillä oli ollut kivaa D:llä. Ainahan niillä on... neljä lasta ja niitten kaverit ja kissa ja koira ja... niin, kivaa. Pojat oli heränneet kolmen aikaan - ehkä mäkin sit havahduin siihen, enkä tottumukseen – ja onneksi nukahtaneet uudestaan. Kotimatkalla K oli hiljaisena ja valitti palelevansa, kun lounaskaan ei maistunut kaivoin kuumemittarin esiin ja kuumeessahan se oli. Lauma parkkeerattiin telkan eteen ja me jatkettiin L:n kanssa järkkäämistä ja maalaamista ja... Kuuden pintaan L sanoi et hänellekin on nousemassa kuume ja M oli kaivautunut sohvaan vällyjen alle. O itki lähinnä huomionpuutetta ja varmemmaksi vakuudeksi pissas sohvaan siinä välissä kun istutin K:ta potalle. K:n vaippa on tänään pysynyt taudista huolimatta kuivana ja jannu on pyytänyt päästä vessaan useampaan otteeseen. Ehkä se lähtee tästä – toisen taantuessa ruikkimaan minne sattuu. Pitäähän tässä maailmassa kai säilyä joku tasapaino. M ei oo syönyt mitään sitten lauantaiaamun. Valittaa nälkää, pyytää ruoka...

Meillä on menossa viimeiset tunnit tätä remppavapaata... kohta on hypättävä suihkuun ja lähdettävä hakemaan lauma takaisin kotiin. On ollut hiljaista, ihan käsittämättömän hiljaista ja rauhallista. Koira nyhjää sylissä kun kerrankin voi, aamiaistakin on saanut syödä ihan rauhassa, huikeeta. Niin, ja sai nukkua, rauhassa, ihan rauhassa koko yön tosin tottumuksesta heräsin kolmen pintaan. Henkisesti yritän valmistautua tulevaan. L jo sanoi et lapsille leffoja ja aikuisille kaljaa. M oli jo eilen ihan totaalisen puhki. Joku toinen vanhempi olis peruuttanut yökyläilyt, mutta mä tiesin et ne oli kaikki odottanut tätä jo pari viikkoa ja menkööt nyt kaikki samaan konkurssiin. Huomenna kuitenkin pyhäpäivä, M saa ladata akkujaan ihan rauhassa. Leikkiä itsekseen ja katsella leffoja ja kiukuta ja raivota ja itkeä. En hämmästyis vaikka olis kuumeessakin. Perjantaina käytiin tutustumassa M:n uuteen kouluun. Neiti kesäheinä oli innoissaan mekossaan ja hatussaan. Se hämmästeli niitä lapsia j...

...palaan astialle huomenna tai viimeistään maanantaina... karsee kiire... kouluun tutustumista, balettinäytöstä, synttäreitä, yökyläilyjä, väsyneitä lapsia ja aikuisia... ai niin, ja kun lapset yökyläili me päätettiin maalata puolet huonekaluista uudestaan... talking about relaxing break telkkaritaso saa kyytiä... ...ja kirjahylly... telkkaritasoon hankittiin myös uudet vetimet ...ja kirjahyllystä tuli veden vihreä tää tarttui hanskaan tänään kaupoissa kierrellessä ...ja tän Crate and Barrel:n sohvapöydän oon ajatellut haluta...

Se putos lattialle, ken ois arvannut et se menee myös rikki... K palauttin sen mitä korvatlpista oli jäljellä anteeksipyynnön kanssa... en mä osaa olla sille edes vihainen "kato! - mulla on herne nenässä... eiku se onkin jänis" aamumurjotus

Mutsi on sairaalassa. Se on saanut kolme sydäriä – kai. Anoppi oli soittanut L:lle ja kertonut. Mä en tiedä muuta, enkä tiedä haluanko tietääkään... tai, haluan. Tottakai mä haluan tietää, enemmän kuitenkin siksi et haluan tietää, ei siksi että olisin kauhusta jäykkänä ja huolesta kankeena. Mulla on ollut jotenkin kummallinen fiilis siitä saakka kun L soitti. Eniten kai siksi ettei ne uutiset tunnu oikein miltään. Mutsilla on taipumusta tän kaltaisiin ”mediatapahtumiin”, istuu sairaalassa ja soittelee koko kaupungin läpi... ” joo, mä oon täällä sairaalassa!” – ”joo, kolme sydänkohtausta” – ”mmmm... mä en joo tästä ajatellut kertoa kellekään...” Sydäninfarkti on joo aina vakava asia. Mutta mutsilla on ollut nyt kymmenen vuoden aikana varmaan ainakin kymmenen infarktia. Ihan niin kuin kaikkeen muuhunkin, niin kyllä näihin infarkteihinkin jossakin vaiheessa jo tottuu, ainakin sivustaseuraajana. Mullehan on kuitenkin jo aikaa sit kerrottu et sit kun mutsi kuolee infarktiin numero x+n...

Rakkautta ja logiikkaa, vai rakkauden logiikka... onko rakkaudella ylipäätään mitään logiikka tai logiikassa rakkautta? Mä päätin käydä sen kurssin loppuun, yleisestä mielenkiinnosta ja toisaalta, onhan se maksettu. Toistaiseksi kallistuisin siihen että vaikka logiikasta ei välttämättä puutukaan rakkaus, niin lämpö siitä puuttuu, tai ehkä se puuttuu vaan meidän kurssin vetäjästä ja niistä videopätkistä joissa hykerrellään sille kuinka vanhemmat pääsee antamaan takaisin lapsilleen. Paljon siinä on hyvää, asioita jotka sopii meidän perheeseen ja meidän lapsiin ja meidän tapaan. Sit on se toinen puoli. Se, joka saa sen systeemin tuntumaan mun mielestä aika rakkaudettomalta ja sen empatian siinä vähintäänkin keinotekoiselta. Vanhempi joka ei suutu on jotenkin pelottava, tai siis suuttuu mutta silleen hiljaisesti. Musta se nyt vaan on turvallisempaa et välillä räiskyy ja roihahdetaan ja sit pyydetään anteeks ja asetutaan. Eihän tuolla maailmassakaan kaikki pidä aina vaan kasvoja p...

Busy day... terapiaa ja terapian kaveria ja vähän palaveria K:n asioista ja M:n asioista ja O:n asioista, ja sit leikkideitille naapuriin, sinne meidän Kanasten kotiin ja pikakurvaus kotiin Kanasten munien kanssa. M:n kenraaliharkat ja illalla vielä rakkautta ja logiikkaa – siitä lisää myöhemmin. Kaupassa ei käyty lainkaan. Lapset söi päivälliseksi kananuggetteja ja vesimelonia, me aikuiset uuniperunaa ja niitä maanantaisen lohen jämiä. L tuli aikaisin kotiin, jotta me päästiin M:n kanssa baletin kenraaliharjoituksiin. Autoon hyppeli puolipukeinen tyttö, esiintymisasu tiukasti pukupussissa, mukana evääksi muutama keksi ja vesipullo. Matkalla muisteltiin minkälaista siellä Pähkinänsärkijässä oli jouluna ja kuinka katsomostakin sammutettiin valot ja vaan näyttämöllä oli valoja ja lavasteita ja... Paikanpäällä oli hurja kuhina ja paikka oli täynnä sieniä, pupuja, sammakoita, perhosia, sotilaita ja kaikkien edellä mainittujen sisaruksia, isiä, äitejä, lastenhoitajia ja seassa sit...