Siirry pääsisältöön

viisauksia bakteereiden keskeltä

Elo sairastuvalla jatkuu... hmmm, sairaana. Meillä makaa jengiä pitkin lattioita ja painetaan kaukosta seuraava jakso merirosvoja. Silmätulehdus leviää, niin kuin nyt silmätulehduksella on tapana levitä ja mun kaulan imusolmukkeet on niin turvoksissa ettei kaulaa ja päätä enää erota toisistaan. Pojat nyt onneksi jo syö, M on edelleen jäätelödieetillään.

M:n luokalta on kuusi lasta sairaana ja L:n töissä on kans kaikki kipeenä. Rutto leviää siis kulovalkean lailla. Iltapäivällä pitää raahautua lääkäriin hakemaan tropit meille aikuisille ja mietin pitäiskö toi O:kin kierrättää lääkärin kautta kun senkin silmät – yllätys, yllätys – vähän punoittaa.

Positiivisinta elossa tässä kohdassa on se ettei meidän K ole oikeesti nyt enää moneen päivään tarvinnut vaippaa kotona. Itse kertoo kun tarttee mennä, eikä aina edes kerro vaan menee vaan ja hoitaa homman ihan itse. Tänään pitäis lääkärireissulla kokeilla mitä tapahtuu jos ei olla kotosalla... yöksi se tarttee kyllä vielä vaipan, mutta eihän se vielä ole edes kolmea.


Olen siis valmis jakamaan pottakoulutus viisautta... Mun neuvo on et älä tee mitään. Kyllä ne oppii opettamattakin, tämänkin asian... ainakin mun lapset, kaikki kolme, on oppineet. Nämä mun lapset joista kaksi kolmesta ei oppineet edes puhumaan opettamatta.


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi28. toukokuuta 2013 klo 11.52

    Hienosti oppineet kuivaksi sun lapset, mun koululainen (8-vee) kastelee edelleen öisin silloin tällöin jollei syö hormonilääkitystään (ja kolme vanhempaa teki tätä myös opettamisesta huolimatta). Kiva kun tämä jollain sujuu!:-) Silmätulehduksen leviämisen estämiseen uskallan suositella käsi-/kasvopyyhdeiden vaihtoa kerran tai pari kertaa päivässä ja edellisen postauksen laryngiittiin hyväksi todettu istumista ilmastoidussa autossa. Nimimerkki, "kaiken kokenut" neljän äiti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa28. toukokuuta 2013 klo 20.45

      Yökasteluhan on puhtaasti hormonaalista eikä sillä ole mitään tekemistä sen päiväkuivuuden kanssa, näin mulle on ainakin opetettu ja tiedän useammankin lapsen, joka on kastellut vielä aika vanhanakin öisin.

      Ehkä meillä on ollut tuuria, en tiedä. Mutta oon kiitollinen siitä etten ole joutunut ketään kuivaksi erikseen opettamaan. En ole varma olisinko osannut. Huomenna vien terapiaan housut ja paidan, jos vaikka joku muu osais opettaa mun lapsen pukemaan. Mä en osaa.

      Meille lääkäri suositteli käsi- ja kasvopyyhkeiden vaihtamista talkkariin silmätulehduksen ajaksi. Yöilma on täällä kylmää ja kosteeta ja siksi se pelkän ikkunan avaaminen toimii, etenkin kun meillä saa makkarissa käytännössä puolet seinästä avattua.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää