Siirry pääsisältöön

viisauksia bakteereiden keskeltä

Elo sairastuvalla jatkuu... hmmm, sairaana. Meillä makaa jengiä pitkin lattioita ja painetaan kaukosta seuraava jakso merirosvoja. Silmätulehdus leviää, niin kuin nyt silmätulehduksella on tapana levitä ja mun kaulan imusolmukkeet on niin turvoksissa ettei kaulaa ja päätä enää erota toisistaan. Pojat nyt onneksi jo syö, M on edelleen jäätelödieetillään.

M:n luokalta on kuusi lasta sairaana ja L:n töissä on kans kaikki kipeenä. Rutto leviää siis kulovalkean lailla. Iltapäivällä pitää raahautua lääkäriin hakemaan tropit meille aikuisille ja mietin pitäiskö toi O:kin kierrättää lääkärin kautta kun senkin silmät – yllätys, yllätys – vähän punoittaa.

Positiivisinta elossa tässä kohdassa on se ettei meidän K ole oikeesti nyt enää moneen päivään tarvinnut vaippaa kotona. Itse kertoo kun tarttee mennä, eikä aina edes kerro vaan menee vaan ja hoitaa homman ihan itse. Tänään pitäis lääkärireissulla kokeilla mitä tapahtuu jos ei olla kotosalla... yöksi se tarttee kyllä vielä vaipan, mutta eihän se vielä ole edes kolmea.


Olen siis valmis jakamaan pottakoulutus viisautta... Mun neuvo on et älä tee mitään. Kyllä ne oppii opettamattakin, tämänkin asian... ainakin mun lapset, kaikki kolme, on oppineet. Nämä mun lapset joista kaksi kolmesta ei oppineet edes puhumaan opettamatta.


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi28. toukokuuta 2013 klo 11.52

    Hienosti oppineet kuivaksi sun lapset, mun koululainen (8-vee) kastelee edelleen öisin silloin tällöin jollei syö hormonilääkitystään (ja kolme vanhempaa teki tätä myös opettamisesta huolimatta). Kiva kun tämä jollain sujuu!:-) Silmätulehduksen leviämisen estämiseen uskallan suositella käsi-/kasvopyyhdeiden vaihtoa kerran tai pari kertaa päivässä ja edellisen postauksen laryngiittiin hyväksi todettu istumista ilmastoidussa autossa. Nimimerkki, "kaiken kokenut" neljän äiti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa28. toukokuuta 2013 klo 20.45

      Yökasteluhan on puhtaasti hormonaalista eikä sillä ole mitään tekemistä sen päiväkuivuuden kanssa, näin mulle on ainakin opetettu ja tiedän useammankin lapsen, joka on kastellut vielä aika vanhanakin öisin.

      Ehkä meillä on ollut tuuria, en tiedä. Mutta oon kiitollinen siitä etten ole joutunut ketään kuivaksi erikseen opettamaan. En ole varma olisinko osannut. Huomenna vien terapiaan housut ja paidan, jos vaikka joku muu osais opettaa mun lapsen pukemaan. Mä en osaa.

      Meille lääkäri suositteli käsi- ja kasvopyyhkeiden vaihtamista talkkariin silmätulehduksen ajaksi. Yöilma on täällä kylmää ja kosteeta ja siksi se pelkän ikkunan avaaminen toimii, etenkin kun meillä saa makkarissa käytännössä puolet seinästä avattua.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää