Siirry pääsisältöön

ihan liian varhain


Meidän aamu alkoi tänään jo hyvän tovin ennen kuin kukko lauloi. Siinä vaiheessa mä olin vähintäänkin ”grumpy” ja kun M oli aikansakuluksi kiskonut vielä pojatkin pystyyn siirryin ärtyneestä murisevaan ja vähemmän mukavaan. Eihän varhainen aamu sinällään vielä iso vahinko ole, mutta tietoisuus siitä ettei aamunkoitteensa silmänsä avannut M ole kenenkään mielestä mukavaa seuraa aamukahdeksan jälkeen... se oli se joka veti tunnelman aika kireäksi jo ennen aamiaista. Tiedossa oli pitkä päivä.

Mä pääsin O:n kanssa Suomikouluun ”pakoon” ja äitienpäivä juhlat oli onnistuneet, herkät ja kauniit. Juhlien päälle liikuntaleikittiin vielä varmemmaksi vakuudeksi viimeistä kertaa tänä keväänä. Viikon päästä on kevätjuhlat ja meidän opejen illanvietto.

Iltapäivällä pakattiin lauma mun ”äitienpäivälahjaan” – kun se nyt niin sopivasti saatiin viimein äitienpäiväksi kotiin – ja lähdettiin pakoilemaan ulos... ensin puistoon ja sen jälkeen Seattleen.


pieni mies ja iso auto

täällä uusissa autoissa ei ole kilpiä...

...vaan rekisterikilven virkaa toimittaa tällainen paperilappu auton takalasissa. Kun autoliike on virallisesti rekisteröinyt auton, me voidaan ruuvata kilvet kiinni (meillä on omat kilvet). Jos ei oo nimikkokilpiä tulee autoliikkeestä ilmoitus että kilvet on siellä ja ne voi hakea.







Seattlessa suihkulähteessä... kotimatkalla M:lla oli päällä kengät  ei muuta

Seitsemältä kaikki oli jo sängyssä. M raivoten, koska muhun kiukustuneena lappoi kylpyvedet mun niskaan ja päätyi suorinta tietä sänkyyn ulvomaan. Voiko mikään tässä maailmassa olla enemmän epää? M:n mielestä mä olin epäreilu ja törkee kun ilmotin että mun mitta tuli tämän jälkeen täyteen ja toimitin sen sänkyyn. Musta oli epää se että se heräs aamunkoitteessa ja kiukutteli kellonympäri ja vähän päälle. Tasoissa siis ollaan. Epän suhde epään on vakio.

Huomenna saatan saada kakkua.

Eilen vietettiin jannujen kanssa iltapäivää meidän läheisessä kotieläinpuistossa. Pitäis pysähtyä siellä useamminkin, kun sinne on meiltä kuitenkin alle kymmenen minuutin matka ja ajetaan siitä ohitse käytännössä ainakin kahdesti - useimmiten neljästi - päivässä. Ilmaista hupia.












Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...
33 kommenttia
Lue lisää