Siirry pääsisältöön

ihan liian varhain


Meidän aamu alkoi tänään jo hyvän tovin ennen kuin kukko lauloi. Siinä vaiheessa mä olin vähintäänkin ”grumpy” ja kun M oli aikansakuluksi kiskonut vielä pojatkin pystyyn siirryin ärtyneestä murisevaan ja vähemmän mukavaan. Eihän varhainen aamu sinällään vielä iso vahinko ole, mutta tietoisuus siitä ettei aamunkoitteensa silmänsä avannut M ole kenenkään mielestä mukavaa seuraa aamukahdeksan jälkeen... se oli se joka veti tunnelman aika kireäksi jo ennen aamiaista. Tiedossa oli pitkä päivä.

Mä pääsin O:n kanssa Suomikouluun ”pakoon” ja äitienpäivä juhlat oli onnistuneet, herkät ja kauniit. Juhlien päälle liikuntaleikittiin vielä varmemmaksi vakuudeksi viimeistä kertaa tänä keväänä. Viikon päästä on kevätjuhlat ja meidän opejen illanvietto.

Iltapäivällä pakattiin lauma mun ”äitienpäivälahjaan” – kun se nyt niin sopivasti saatiin viimein äitienpäiväksi kotiin – ja lähdettiin pakoilemaan ulos... ensin puistoon ja sen jälkeen Seattleen.


pieni mies ja iso auto

täällä uusissa autoissa ei ole kilpiä...

...vaan rekisterikilven virkaa toimittaa tällainen paperilappu auton takalasissa. Kun autoliike on virallisesti rekisteröinyt auton, me voidaan ruuvata kilvet kiinni (meillä on omat kilvet). Jos ei oo nimikkokilpiä tulee autoliikkeestä ilmoitus että kilvet on siellä ja ne voi hakea.







Seattlessa suihkulähteessä... kotimatkalla M:lla oli päällä kengät  ei muuta

Seitsemältä kaikki oli jo sängyssä. M raivoten, koska muhun kiukustuneena lappoi kylpyvedet mun niskaan ja päätyi suorinta tietä sänkyyn ulvomaan. Voiko mikään tässä maailmassa olla enemmän epää? M:n mielestä mä olin epäreilu ja törkee kun ilmotin että mun mitta tuli tämän jälkeen täyteen ja toimitin sen sänkyyn. Musta oli epää se että se heräs aamunkoitteessa ja kiukutteli kellonympäri ja vähän päälle. Tasoissa siis ollaan. Epän suhde epään on vakio.

Huomenna saatan saada kakkua.

Eilen vietettiin jannujen kanssa iltapäivää meidän läheisessä kotieläinpuistossa. Pitäis pysähtyä siellä useamminkin, kun sinne on meiltä kuitenkin alle kymmenen minuutin matka ja ajetaan siitä ohitse käytännössä ainakin kahdesti - useimmiten neljästi - päivässä. Ilmaista hupia.












Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...