Siirry pääsisältöön

ihan liian varhain


Meidän aamu alkoi tänään jo hyvän tovin ennen kuin kukko lauloi. Siinä vaiheessa mä olin vähintäänkin ”grumpy” ja kun M oli aikansakuluksi kiskonut vielä pojatkin pystyyn siirryin ärtyneestä murisevaan ja vähemmän mukavaan. Eihän varhainen aamu sinällään vielä iso vahinko ole, mutta tietoisuus siitä ettei aamunkoitteensa silmänsä avannut M ole kenenkään mielestä mukavaa seuraa aamukahdeksan jälkeen... se oli se joka veti tunnelman aika kireäksi jo ennen aamiaista. Tiedossa oli pitkä päivä.

Mä pääsin O:n kanssa Suomikouluun ”pakoon” ja äitienpäivä juhlat oli onnistuneet, herkät ja kauniit. Juhlien päälle liikuntaleikittiin vielä varmemmaksi vakuudeksi viimeistä kertaa tänä keväänä. Viikon päästä on kevätjuhlat ja meidän opejen illanvietto.

Iltapäivällä pakattiin lauma mun ”äitienpäivälahjaan” – kun se nyt niin sopivasti saatiin viimein äitienpäiväksi kotiin – ja lähdettiin pakoilemaan ulos... ensin puistoon ja sen jälkeen Seattleen.


pieni mies ja iso auto

täällä uusissa autoissa ei ole kilpiä...

...vaan rekisterikilven virkaa toimittaa tällainen paperilappu auton takalasissa. Kun autoliike on virallisesti rekisteröinyt auton, me voidaan ruuvata kilvet kiinni (meillä on omat kilvet). Jos ei oo nimikkokilpiä tulee autoliikkeestä ilmoitus että kilvet on siellä ja ne voi hakea.







Seattlessa suihkulähteessä... kotimatkalla M:lla oli päällä kengät  ei muuta

Seitsemältä kaikki oli jo sängyssä. M raivoten, koska muhun kiukustuneena lappoi kylpyvedet mun niskaan ja päätyi suorinta tietä sänkyyn ulvomaan. Voiko mikään tässä maailmassa olla enemmän epää? M:n mielestä mä olin epäreilu ja törkee kun ilmotin että mun mitta tuli tämän jälkeen täyteen ja toimitin sen sänkyyn. Musta oli epää se että se heräs aamunkoitteessa ja kiukutteli kellonympäri ja vähän päälle. Tasoissa siis ollaan. Epän suhde epään on vakio.

Huomenna saatan saada kakkua.

Eilen vietettiin jannujen kanssa iltapäivää meidän läheisessä kotieläinpuistossa. Pitäis pysähtyä siellä useamminkin, kun sinne on meiltä kuitenkin alle kymmenen minuutin matka ja ajetaan siitä ohitse käytännössä ainakin kahdesti - useimmiten neljästi - päivässä. Ilmaista hupia.












Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...