sunnuntai 26. toukokuuta 2013

ballerinan kiireinen viikonloppu

Meillä on menossa viimeiset tunnit tätä remppavapaata... kohta on hypättävä suihkuun ja lähdettävä hakemaan lauma takaisin kotiin. On ollut hiljaista, ihan käsittämättömän hiljaista ja rauhallista. Koira nyhjää sylissä kun kerrankin voi, aamiaistakin on saanut syödä ihan rauhassa, huikeeta. Niin, ja sai nukkua, rauhassa, ihan rauhassa koko yön tosin tottumuksesta heräsin kolmen pintaan.

Henkisesti yritän valmistautua tulevaan. L jo sanoi et lapsille leffoja ja aikuisille kaljaa. M oli jo eilen ihan totaalisen puhki. Joku toinen vanhempi olis peruuttanut yökyläilyt, mutta mä tiesin et ne oli kaikki odottanut tätä jo pari viikkoa ja menkööt nyt kaikki samaan konkurssiin. Huomenna kuitenkin pyhäpäivä, M saa ladata akkujaan ihan rauhassa. Leikkiä itsekseen ja katsella leffoja ja kiukuta ja raivota ja itkeä. En hämmästyis vaikka olis kuumeessakin.

Perjantaina käytiin tutustumassa M:n uuteen kouluun. Neiti kesäheinä oli innoissaan mekossaan ja hatussaan. Se hämmästeli niitä lapsia jotka ei selkeesti tienneet minkälaista koulussa on. M:n pidempi koulutie kantaa hedelmää, tässä kohdassa muutos ei oo kohtuuton. Se tietää jo miten koulussa toimitaan.



syksyllä aloittaa viisi Kindergarten luokkaa, kolme kokopäiväistä ja kaksi puolipäiväistä.


Illalla oli balettinäytös. Kammattiin kotona ja vähän meikattiin ja sit mentiin. Mun prima - tai niin kuin M sanoo crema - ballerina. Välillä käytiin meidän pikkuhuoneessa keräämässä rohkeutta ja rauhoittumassa ja sit haisteltiin taas back stagen tunnelmaa. Käytiin muiden kanssa meikissä ja kuunneltiin ohjeet ja mä pääsin vaklaamaan verhojen väliin niitten esitystä. Oon aika loppumattoman ylpeä mun prinsessasta, siitä että se onnistui ja tanssi isolle yleisölle. Vähän myös itsestänikin, olinhan mä tajunnut kuivaharjoitella tätä tilannetta sen kanssa ja muistuttaa miten pimeetä siellä teatterissa on näytöksen aikana... näinpä pidin siellä verhojen takana pimeässä lopulta useampaakin lasta kädessä, on pelottavaa olla pimeässä, on pelottavaa kun ei näe mihin mennä eikä oikein edes tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu.


eka me käytiin katsastamassa katsomo

M haistelee käytävän tunnelmaa meidän privaattisopesta


jonossa meikkiin



valmiina näyttämölle

tältä se näytti katsomosta käsin...


K oli Kummitäti T:llä ja jäi reippaasti yöksi. Ei siitä olis ollut istumaan toista tuntia katsomossa, hyvä jos olis vartin jaksanut. Kummitäti oli opettanut sille actionsankareita... K, mun maailmanmatkaaja, niin rohkea. Ekaa kertaa ihan yksin kyläilemässä ja seuraavana päivänä heti seuraavaan paikkaan. Tätäkin tuumin et onko järkee, mutta hyvinhän se on näyttänyt mieheltä sujuvan, puretaan höyryjä sit tänään kotona.


Lauantaiset synttärit olis varmaan pitänyt jättää menemättä, mut oli M:lla hauskaakin. Ei syönyt. Meni kertaalleen totaaliseen lukkoon siellä kiipeilysysteemissä, kun se kiipeilyohjaaja oli yrittänyt auttaa sitä. Fiksu ohjaaja kysyi sit multa et onko M:lla ongelmia koskettamisen kanssa... selviskin et se on tehnyt töitä autistien kanssa. Tää keskustelu siis käytiin siinä vaiheessa kun mä olin näyttänyt emoapinanlahjani ja kiivennyt sinne huipulle pelastamaan lapseni. Siellä me sit hetki kerättiin voimia sylikkäin ja sit lähdettiin yhdessä alas.



päivänsankari miltei katonrajassa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.