Siirry pääsisältöön

kakka- ja merirosvojuttuja

Eilen päätin ettei vessassakäymisestä tarvitse enää palkita ja kahta tuntia myöhemmin K oli ensin kakannut housuunsa ja sen jälkeen pissannut sohvaan. Kaavittuani kourallisen kakkaa kalsareista, jynssättyäni sohvan ja pestyäni miehen palautamme palkinnon.

Lähin palkinnoksi sopiva on suklaadonitsi ja tarjoilen arjen sankarille haukun donitsista suorituksen päätteeksi. Aamusta mulle tarjoillaan ruokapöytään potta, jossa lapsen omin sanoin keltaisessa kastikkessa kelluu suklaadonitsi... seuraavaksi se pyytää saada haukun. Käydään kumoamassa se potan donitsi vessaan ja sit otetaan haukku siitä eilisestä suklaadonitsista. Homma pelittää taas eikä pojalla ole aavistustakaan tilanteen koomisuudesta.

suklaadonitsi - ei kakkaa


Merirosvojuhlien alla joku on vaihtanut mun lapset merirosvoihin ja meillä asuu nykyään Jake,Izzy ja Cubby. Ne syö merirosvoruokaa – kultakaloja – ja huutaa hurjia taisteluhuutoja tapellessaan Kapteeni Koukun koukusta. Niin hurjia että me seistiin yhden rosvon kanssa yläkerran aulassa ennen aamuseitsemää miettimässä mitä meillä oikein tapahtuu.



Merirosvomiekat haettiin lelukaupasta, kultarahat seuraavasta ja biletyskaupasta tilattiin 12 mustaa pääkalloilmapalloa ja hankittiin pääkallotatskat ja aarrelaatikoitten käädyt. Oikeesti on ihan sikamakeeta huomata et ne on näin innoissaan bileistään ja jaksoi jopa ruokakaupassa maitohyllyllä, kun kermat kerran oli tulossa heidän kakkuun... ”joka on maailman suurin ja paras ja ainakin nääääääääääin korkee” Enää tän rosvorouvan pitäis leipoa se kakku ja pakata ne pienet aarrearkut.

helyjä



Sivuhuomautuksena todettakoon, että jos ajomatkan aikana läikyttää kahvinsa päälleen ja sitä sitten siinä ajon aikana siivoilee yleispuhdistusaineella ja talouspaperilla ja epähuomiossa suihkauttaa sitä pesuainetta myös kahviinsa, kahvi a) maistuu pahalle ja b) närästää.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...