Siirry pääsisältöön

tahdon asioita


Ai mitä me tehtiin tänään? No aamulla vaihdoin Jeesuksen seksiin ja Ikeaan ja rautakauppaan. Parisuhde, piha ja perhe ennen Jumalaa tai ainakin ennen jumalanpalvelusta.

Ikeasta jäi käteen kaks hodaria ja kolme jätskiä. Tavoitteena oli löytää pihakalusteisiin halvat ja hyvät istuintyynyt – ei löytynyt. Rautakaupasta saatiin säkillinen multaa ja maanpeittokasveja.


jos 82F on 28C, niin 83F on sit kai vähän päälle 28C


Loppupäivä nautiskeltiin meksikolaisesta oluesta Cinco de Mayo:n kunniaksi ja valkoviinistä ja lapset hodareista ja vesimelonista. Istutettiin ne maanpeittokasvit ja siirrettiin Gerberat amppeleista ruukkuun ja amppeleihin neilikat ja... sellaista kevyttä pientä kesäpuuhaa. Kaikki naapuruston lapset juoksenteli yhdessä ympäriinsä ja välillä se joka oli lähimpänä liimaili laastareita kaatuneitten polviin ja kyynärpäihin. Meidän pieni kylä kuja, kaikki pitää huolta toistensa mukuloista.






Kello lähentelee puolta seiskaa ja ulkona on edelleen lähemmäs kolmekymmentä ceetä. Ei haittaa vaikka tää on vaan väliaikaista ja kohta kuitenkin on taas kylmää ja märkää, vuosi sitten tällaista säätä odoteltiin pitkälle heinäkuuhun.



***

Mun kasvattajan taidot on jossakin kesäsäilössä tai kellarissa K:n kanssa. Mä en osaa tai tiedä miten sitä pitäis auttaa tai tukea. Se on jatkuvasti pulassa... heittää ämpärillisen vettä jonkun päälle, lyö, potkii, puree, repii kukat irti kukista, maalaa ketsupilla pöydän, heittää polkupyörän uima-altaaseen, kaataa kaupan esillepanon, karkaa, riisuu vaipan pissatakseen sohvaan... lista on pitkä ja mä oon ihan yhtä avuton kuin se lista loputon – eikä yksikään näistä kirjoitetusta ollut kuvitteellinen. Jäähyjen ainoa vaikutus on se et mä ehdin rauhoittua etten vetäis sitä turpaan, se ei nyt vaan ole se lapsi joka oppii a:n johtavan b:hen tai siis se ei ehdi ajattelemaan niin pitkälle ennen kuin jotain on jo tapahtunut. Mä ymmärrän kyllä että pitää olla toisenlaisia keinoja. Tän lapsen tehtävä on epäilemättä opettaa mulle jotakin elämää suurempaa, kärsivällisyyttä ja ymmärrystä sellaisissa mittasuhteissa mitä mulla ei ole. Mä en vaan aina tiedä onko musta opettelemaan tätä läksyä ilman että se menee rikki, siis K... ihan liian usein mun tekee mieli sanoa sille et saatanan urpo, päivittäin rukoilen voimia ja osaamista oman poikani kohtaamiseen. Kuitenkin, yhdellä hymyllä se sulattaa mun sydämen. Päätän taas tahtoa vähän enemmän.



Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi7. toukokuuta 2013 klo 10.53

    Ihan pakko kommentoida tähän, että aika tutulta kuulostaa, jos se yhtään lohduttaa.. Meillä ei jokin aika sitten voinut olla mitään särkyvää missään esillä, verhot oli nostettu ylös lattialta ja silti tavaraa hajosi. Nyt ollaan vähän edistytty, laatikot ja kaapit on edelleen lukittuja. Uskon, että aika ja ymmärryksen lisääntyminen auttaa, ihan varmasti. Voimia ja pitkää pinnaa! :) Marketta

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää