Siirry pääsisältöön

viimeisen kerran lonkka


Yhtä totta kuin se että kesä ja kärpäset kuuluu yhteen on se että kesä ja lasten laastaroidut polvet sointuu toisiinsa. Kaikkein suurin totuus on kuitenkin yhdistelmässä kesä ja tietyöt. Sanon vaan että... kun matkaan, johon ilman muuta liikennettä (yöllä) menee vartti ja normaalissa liikenteessä 25-30 minuuttia, saa vierähtämään toista tuntia alkaa sarvet kasvamaan päähän ja sille tietyöpojalle – ruma ja lihava äijä - joka kantaa sit stop-merkkiään tekee mieli näyttää kansainvälisiä käsimerkkejä... silloin pitäis jäädä kotiin eikä suorittaa yhtälöä koti-lastensairaala-koulu-Klinikka-lääkäriasema-apteekki, aikaa aamupäivä. Ilman ylimääräisiä/odottamattomia ruuhkiakin ja sössijöitä tohon matkaan menee näppärästi 30min+20min+20min+20min+25min = 1h 55min siihen sit lisätään vielä se aika siellä lastensairaalalla ja koululla ja Klinikalla ja lääkärissä.

Loppu hyvin kaikki hyvin. Nyt istutaan pihalla, pojat leikkii vesipöydän kanssa autopesua ja kohta lähdetään balettiin. Välillä kaivan tikkuja neulalla K:n jaloista kun se itsepäisesti kulkee paljain varpain. Balettiin ei onneksi mene kuin reilut viitisen minuuttia, säällä kuin säällä, kesät talvet.

Tää oli nyt tälläerää viimeinen visiitti sairaalalle. Ortopedi on julistanut M:n lonkan tervehtyneeksi ja on todettu ettei pysyvää vahinkoa päässyt syntymään. Lääkäriä kuunnellessa mä mietin taas minkälainen lottovoitto se oli että selvittiin leikkauksella ja antibiooteilla, sitä se ortopedikin sanoi. Lonkka kasvaa normaalisti ja kaikki näytti kuvissa kaikin puolin hyvältä. Neiti on muuten kahdessa viikossa kasvanut pari senttiä.

M:n lonkkaa kuvataan

aamiainen lastensairaalan odotustilan Starbucksista


Klinikalla meidän luottoterapeutti lupas kaivella kalenteriaan ja löytää K:lle toisen terapia-ajan ja lääkärissä lääkäritäti määräs mun niskajämähdykseen uudet tropit. Pelkkä panadol mitään auta, eikä kylmä eikä kuuma eikä salvat tai venyttelyt. Nyt otetaan järeemmät aseet käyttöön ja ensi yönä mä ajattelin nukkua kuin laho tukki. Kaikki hyvin ja niska siis jämähti ensin rattaiden työntelystä siellä eläintarhassa ja sit puutarhatöistä perään. Sunnuntaiaamun jälkeen pää ei oo kääntynyt sen enempää oikeelle kuin vasemmallekaan. Mielenkiintoisin osuus tätä lääkärikeikkaa oli K:n muisti, me ei täällä yleislääkärinvastaanotolla kovin usein käydä ja jo pihaan kurvatessa K totes et ” Oh, this is the place with the pirate ship for horsies...” – Hetken olin ihan et täh! Ja sit muistin et kyllä. Niillä on odotustilan nurkassa Nooan Arkki aka Pirate Ship for Horsies. Hetkeä aiemmin K:n terapeutti oli kehunut K:n ilmiömäistä kykyä muistaa asioita.

O tekee hommia Klinikalla

nehän on kuin kaksoset


Balettiin ei tänäänkään mennyt kuin viitisen minuuttia ja me poikien kanssa vietettiin tunti joenvarren puistossa. Baletin jälkeen käytiin vielä nopeesti kirjastossa ja nyt päivä on pulkassa. 

pojat odottaa pihalla M:n bussia

kasa

vanha asema



karhukävelyä takaisin balettikoululle - real life fysioterapiaa

M kirjaston portaissa

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...