Siirry pääsisältöön

viimeisen kerran lonkka


Yhtä totta kuin se että kesä ja kärpäset kuuluu yhteen on se että kesä ja lasten laastaroidut polvet sointuu toisiinsa. Kaikkein suurin totuus on kuitenkin yhdistelmässä kesä ja tietyöt. Sanon vaan että... kun matkaan, johon ilman muuta liikennettä (yöllä) menee vartti ja normaalissa liikenteessä 25-30 minuuttia, saa vierähtämään toista tuntia alkaa sarvet kasvamaan päähän ja sille tietyöpojalle – ruma ja lihava äijä - joka kantaa sit stop-merkkiään tekee mieli näyttää kansainvälisiä käsimerkkejä... silloin pitäis jäädä kotiin eikä suorittaa yhtälöä koti-lastensairaala-koulu-Klinikka-lääkäriasema-apteekki, aikaa aamupäivä. Ilman ylimääräisiä/odottamattomia ruuhkiakin ja sössijöitä tohon matkaan menee näppärästi 30min+20min+20min+20min+25min = 1h 55min siihen sit lisätään vielä se aika siellä lastensairaalalla ja koululla ja Klinikalla ja lääkärissä.

Loppu hyvin kaikki hyvin. Nyt istutaan pihalla, pojat leikkii vesipöydän kanssa autopesua ja kohta lähdetään balettiin. Välillä kaivan tikkuja neulalla K:n jaloista kun se itsepäisesti kulkee paljain varpain. Balettiin ei onneksi mene kuin reilut viitisen minuuttia, säällä kuin säällä, kesät talvet.

Tää oli nyt tälläerää viimeinen visiitti sairaalalle. Ortopedi on julistanut M:n lonkan tervehtyneeksi ja on todettu ettei pysyvää vahinkoa päässyt syntymään. Lääkäriä kuunnellessa mä mietin taas minkälainen lottovoitto se oli että selvittiin leikkauksella ja antibiooteilla, sitä se ortopedikin sanoi. Lonkka kasvaa normaalisti ja kaikki näytti kuvissa kaikin puolin hyvältä. Neiti on muuten kahdessa viikossa kasvanut pari senttiä.

M:n lonkkaa kuvataan

aamiainen lastensairaalan odotustilan Starbucksista


Klinikalla meidän luottoterapeutti lupas kaivella kalenteriaan ja löytää K:lle toisen terapia-ajan ja lääkärissä lääkäritäti määräs mun niskajämähdykseen uudet tropit. Pelkkä panadol mitään auta, eikä kylmä eikä kuuma eikä salvat tai venyttelyt. Nyt otetaan järeemmät aseet käyttöön ja ensi yönä mä ajattelin nukkua kuin laho tukki. Kaikki hyvin ja niska siis jämähti ensin rattaiden työntelystä siellä eläintarhassa ja sit puutarhatöistä perään. Sunnuntaiaamun jälkeen pää ei oo kääntynyt sen enempää oikeelle kuin vasemmallekaan. Mielenkiintoisin osuus tätä lääkärikeikkaa oli K:n muisti, me ei täällä yleislääkärinvastaanotolla kovin usein käydä ja jo pihaan kurvatessa K totes et ” Oh, this is the place with the pirate ship for horsies...” – Hetken olin ihan et täh! Ja sit muistin et kyllä. Niillä on odotustilan nurkassa Nooan Arkki aka Pirate Ship for Horsies. Hetkeä aiemmin K:n terapeutti oli kehunut K:n ilmiömäistä kykyä muistaa asioita.

O tekee hommia Klinikalla

nehän on kuin kaksoset


Balettiin ei tänäänkään mennyt kuin viitisen minuuttia ja me poikien kanssa vietettiin tunti joenvarren puistossa. Baletin jälkeen käytiin vielä nopeesti kirjastossa ja nyt päivä on pulkassa. 

pojat odottaa pihalla M:n bussia

kasa

vanha asema



karhukävelyä takaisin balettikoululle - real life fysioterapiaa

M kirjaston portaissa

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...